Taloyhtiön ilmanvaihtoremontti

As.oy Remontti-Mallinnuksessa oli kolme huippuimuria, yksi jokaista porraskäytävää kohden, jotka poistivat ilmaa asuntojen keittiöistä sekä kylpy- ja vaatehuoneesta. Vanhuuttaan ne pitivät jo laakeriääntä ja tärinää, mikä kantautui ylimmän kerroksen asuntoihin. Korvausilma tuli ikkunanraoista, rakenteiden vuodoista ja valitettavan paljon porraskäytävästä. Alimpien kerrosten asunnot olivat vetoisia ja ajoittain naapuriasunnon hajut sekä varastotilojen ummehtunut tuoksu kulkeutuivat toisiin asuntoihin. Lisäksi sisäilmassa leijui pölyä. Makuuhuoneissa oli aamuisin tarvetta ikkunatuuletukselle, jolloin ulkoa kantautui myös melua. Kaikki asukkaat olivat yhtä mieltä ilmanvaihdon toimimattomuudesta.

Asukkailla oli varsin erilaisia toiveita ilmanvaihdon osalta. Lapsiperheet halusivat tehokkaampaa ilmanvaihtoa, jotta peseytymisen, pyykin pesun ja sen kuivatuksen tuoma runsas kosteus saadaan tuuletettua ulos. Varsinkin yksin asuvat ja vanhemmat ihmiset taas harmittelivat vedon tunnetta ja ilmoittivat pärjäävänsä pienemmälläkin ilmanvaihdolla. Hankesuunnittelussa todettiin olevan kaksi vaihtoehtoa: ilmanvaihtojärjestelmän uusiminen kokonaan asentaen joka huoneistoon oma ilmanvaihtokone tai vanhan järjestelmän kunnostaminen.

Jos vanhat vaihtovirralla toimivat huippuimurit korvattaisiin uusilla Vallox EC-huippuimureilla, se vaatisi muutoksia myös talon sähköistyksiin. Vanhojen poistoilmakanavien tiiviydestäkään ei ollut takeita, joten ne pitäisi mitata, tarvittaessa tiivistää ja puhdistaa sekä säätää ilmavirrat. Ilmavirtojen säätö edellyttäisi kaikkien yhteiskanavaventtiilien vaihtamisen uusiin. Uudet tehokkaammat huippuimurit edellyttäisivät myös korvausilmaventtiilien asentamista. Lisäksi todettiin, että asuntoihin tulisi ilmanvaihtoremontin ohessa asentaa liesikuvut, sillä nyt niissä oli ainoastaan poistoventtiili keittiön katonrajassa.

Kanavien tarkastus ja puhdistus, huippuimureiden vaihto ja ilmanvaihdon säätö maksaisi noin 1700–2000 euroa asuntoa kohden. Lisäksi tulisivat kulut mahdollisesta kanavien tiivistyksestä. Sähkötöiden hinnaksi yksinkertaisella Vallox EC-kaksinopeusmuuntimellakin arvioitiin n. 3 000 euroa eli n. 100 € asuntoa kohden. Seinän läpi asennettavat korvausilmaventtiilit maksaisivat 300–900 asuntoa kohden huonemäärästä riippuen ja liesikupu asennuksineen olisi noin 300 €. Kustannukset olisivat siis 2400–3300 € asuntoa kohden ja ilmanvaihtojärjestelmä olisi kuitenkin lähes samanlainen kuin se oli uutena 1970-luvulla, etenkään vedon tunteelta ja hajujen siirtymisestä asunnosta toiseen ei edelleenkään vältyttäisi.

Toisena vaihtoehtona oli lämmöntalteenotolla varustettu asuntokohtainen ilmanvaihto. Ilmanvaihtokone sijoitettaisiin linjasaneerauksen takia remontoitavaan pesuhuoneeseen. Keittiöihin asennettaisiin uudet liesikuvut ja ne liitettäisiin keittiön vieressä sijaitsevan kylpyhuoneen ilmanvaihtokoneeseen. Yksiöissä kaikki ilmanvaihtokanavat voisi asentaa kylpyhuoneen ja vaatehuoneen alaslaskettuun kattoon. Isommissa asunnoissa raitista tuloilmaa johtavat kanavat koteloitaisiin olohuoneeseen. Makuuhuoneissa ne mahtuivat kaappien yläpuolella ja samalla saataisiin tarvittaessa kulkureitti asunnon parannetulle sähköistykselle. Lisäksi pitäisi asentaa poistoventtiilit kylpyhuoneisiin ja vaatehuoneisiin. Ilmanvaihtokoneelle riittäisi pistorasian asennus kylpyhuoneeseen sekä kaapelin veto koneen ja liesikuvun välille. Ilmanvaihtokoneen kondenssivesi olisi helppo johtaa pesukoneen poistoviemäriin.

Hankalin asia suunnitelmassa oli ratkaista, miten johtaa jäteilma pois asunnosta. Vanhojen poistohormien tiiviys oli tässäkin vaihtoehdossa kysymysmerkki. Jos ilmanvaihtokone kytkettäisi vanhaan poistokanavaan, pitäisi kanava kondenssieristää ja pystynousussa myös paloeristää. Tarvittava tila olisi ongelma, etenkin kun jo päätetyn linjasaneerauksen myötä tilaa tarvittiin mm. lämpimän käyttöveden kierrolle ja uusille sähkö- ja tietoliikennekaapeleille ja muullekin tekniikalle. Ennestään pieniä pesuhuoneita ei haluttaisi pienentää lisää.

Koska talo oli rakennettu varsin avaralle paikalle, päädyttiin siihen, että ulko- ja jäteilmalaitteen asentaminen talon ulkoseinään olisi paras ratkaisu. Laitteen otsapinnasta puhalletaan jäteilma suurehkolla nopeudella kauas seinästä ja alaosasta otetaan raitista ilmaa tilalle. Asennusteknisesti seinäpuhallusratkaisu tarkoittaisi, että kylpyhuoneesta vietäisiin kaksi kanavaa keittiökaappien yläpuolella ulkoseinään. Seinäpuhallusratkaisu oli taloyhtiön kannalta monin tavoin hyvä: koska kaikki kanavat sijoittuisivat huoneiston sisälle, se lisäisi paloturvallisuutta eikä palopeltejä tai -eristyksiä tarvittaisi. Tällä tavoin kustannukset laskisivat ja vanhat poistohormit voitaisi purkaa ja näin saada tarvittavaa lisätilaa uusille käyttövesiputkille ja kaapeloinneille.

Ilmanvaihtokoneen hinnaksi tulisi noin 2500 € per asunto. Kanavisto, Vallox Out/in -ulko- ja jäteilmalaite sekä venttiilit maksaisivat yhteensä 1700–2000 euroa. Liesikupu asennuksineen olisi tässäkin vaihtoehdossa 300 euroa. Suurin kustannus olisi kanavien asennustyö, jonka arvioitiin olevan noin 2500–3000 euroa asuntoa kohti.

Vaihtoehtojen ollessa selvillä, taloyhtiössä päätettiin ottaa ilmanvaihdon osaltakin harppaus 2000-luvulle ja uusia ilmanvaihto linjasaneerauksen yhteydessä huoneistokohtaiseksi. Ratkaisuun päädyttiin, koska se toisi energiatehokkuutta ja nostaisi asumisviihtyisyyttä. Kun ilmanvaihto uusittaisiin linjasaneerauksen yhteydessä, asukkaat selviäisivät yksillä remonttipölyillä.

Vanhassa poistoilmavaihtojärjestelmässä keskimääräinen ilmanvaihdon energiantarve oli ollut noin 5 600 kWh vuodessa asuntoa kohden. Tämä energia oli kulunut sisään tulevan ilman lämmittämiseen, sillä lämmitetty ilma oli mennyt ulos joko huippuimurin imemänä tai ikkunatuuletuksella. Uudessa, huoneistokohtaisessa ilmanvaihdossa lämmön talteenotto pienensi energiahukkaa yli 70 %. Säästöä tuli siis noin 4 000 kWh/ asunto. Uuden ilmanvaihtokoneen oma energiankulutus – puhaltimet ja sähkövastus – oli vain noin 400 kWh eli kymmenesosa laitteen säästämästä energiasta. Koko taloyhtiön energiansäästö oli yli 100 000 kWh vuodessa, mikä pienensi myös uuden lämmitysjärjestelmän mitoitusta ja kustannuksia.

Lähtötilanteessa asukkaita kiusasi jatkuva veto. Vedontunne väheni uudistuksen myötä, koska tuloilma on talvella lämmitettyä. Myös ilmanpaine pysyi jatkossa tasapainossa, koska huoneistokohtaisella ilmanvaihdolla asuntoon tuotiin jatkossa suurin piirtein saman verran ilmaa kuin sieltä poistettiin. Samalla päästiin eroon hajujen leviämisestä asunnosta toiseen, eikä keskitetyn poistoilmanvaihdon aiheuttama alipaine enää imenyt ilmaa ja epäpuhtauksia ulkoseinien tai alapohjan läpi. Erityisesti taloyhtiön hengitystieoireista kärsivät asukkaat viihtyivät, kun sisään tuleva ilma oli puhtaaksi suodatettua. Enää ulkoilman siitepölyt, noki ja muut epäpuhtaudet eivät kulkeutuneet sisäilmaan.

Samalla kun vanhan ilmanvaihdon epäkohdista päästiin eroon, saatiin tilalle uusi hyöty: kaikki saivat perhekunnan koon, asumistottumustensa ja elämänrytminsä mukaan säätää ilmanvaihtoa itse. Eniten tehostuksen tarvetta oli ruuanlaiton ja peseytymisen aikaan. Poissa ollessa pienempikin ilmanvaihto riitti. Asuntoihin laitettavien yksinkertaisten ohjainten avulla säätäminen oli helppoa.

Lapsiperheitä oli aiemmin huolettanut suuri kosteuskuorma. Remontissa asuntojen ilmanvaihtokoneiksi valikoitiin Vallox 101 MV, jonka vakiovarusteena oleva kosteusanturi tehosti ilmanvaihtoa automaattisesti ilmankosteuden noustessa ja vastaavasti pienensi sitä, kun märkätilat ovat kuivuneet. Enää ei tarvinnut kantaa murhetta talon rakenteiden kärsimisestä kosteuden vuoksi, koska automatiikka piti tehostuksesta huolta. Koneen yöviilennystoiminnon ansiosta uusia ääntä eristäviä ikkunoitakaan ei enää tarvinnut avata ja sietää ulkoa kantautuvia ääniä ja siitepölyä. Liesikuvuksi valittiin Vallox Capto KTCA, jonka läpän avaamalla keittiön ilmanvaihto tehostuu automaattisesti. Ajastin sulki läpän, mikäli se unohtui asukkaalta auki. Ruuanlaiton hajut eivät enää kulkeutuneet asunnosta toiseen.

Alakerran varastotiloihin asennettiin niin ikään Vallox 101 MV, joka toimi koko ajan vakionopeudella. Sauna-, pukuhuone- ja kokoustilojen ilmanvaihdosta huolehtimaan valittiin hiukan suurempi Vallox 110 MV. Sen kosteusanturi huolehti nyt yhteisten kosteiden tilojen ilmanvaihdosta tarpeen mukaan. Kokoustilana käytettäviin väestötiloihin asennettiin lisäksi hiilidioksidianturi, joka tehosti ilmanvaihtoa, kun täyttyi ihmisistä. Suurimman osan ajasta tilat olivat kuitenkin tyhjillään, joten ilmanvaihtokin sai olla pienellä. Näin säästettiin energiaa.

Asumismukavuuden parantamiselle ei kukaan osannut määrittää euromääräistä arvoa. Se oli kuitenkin selvää, että ilmanvaihdon tehon säätäminen kunkin oman tarpeen mukaan toi mahdollisuuden säästää energiaa. Lisäksi sillä uskottiin olevan vaikutusta asuntojen jälleenmyyntiarvoon.

Valitut MyVallox-ilmanvaihtokoneet päätettiin liittää Modbus-väylän avulla maksuttomaan MyVallox Cloud -pilvipalveluun, joten isännöitsijä tai huoltoliike saivat tarkastella koneita etäyhteydellä. Asukkaiden ilmanvaihtoon liittyvät kysymykset ja ongelmat olivat uudistuksen jälkeen helpompi hoitaa, kun luvan saatuaan myös Valloxin tekninen tuki pystyi auttamaan etänä. Ilmanvaihtokoneiden sähköliitäntä kytkettiin taloyhtiön sähköön, jotta ilmanvaihto toimi silloinkin, kun asunnossa ei esim. asukkaan vaihtumisen vuoksi ollut sähkösopimusta.

Osa 1. Meille tulee remontti - hui kauhistus
Osa 2. Hallituksen kokouksia
Osa 3. Esiselvityksiä/kuntotutkimuksia
Osa 4. Julkisivu- ja vesikattoremontti
Osa 5. Ongelmia ilmanvaihdossa?
Osa 6. Ikkunoiden ja ovien vaihto
Osa 7. "Putkiremontti"
Osa 8. Uudet keittiöt putkiremontin yhteydessä
Osa 9. Ilmanvaihtoremontti
Osa 10. Sähköremontti
Osa 11. Pihakorjauksen suunnittelu
Osa 12. Piha- ja julkisivuvalaistus energiatehokkaaksi
Osa 13. Lämmitysremontti
Osa 14. Järjestys varastoihin