Huoneistokohtainen ilmanvaihto

Huoneistokohtaisella ilmanvaihdolla varustetussa talossa ilmanvaihto ei muutu ulkolämpötilojen vaihtelun mukaan, kuten saattaa tapahtua keskitetyissä koko talon tai porraskäytävän kattavissa ilmanvaihtojärjestelmissä. Kun kanavayhteys asunnosta toiseen puuttuu, kerrostaloissa usein kiusallinen ns. savupiippuilmiö ei voi pakkaskaudella tehdä ylimpien kerrosten asuntoja ilmanvaihtokanavien kautta ylipaineisiksi eikä myöskään alempien kerrosten poistoilmanvaihto lisäänny, ja näin vältetään kasvava alipaine, ilmavuodot rakenteista ja veto.

Huoneistokohtaisella ilmanvaihdolla vältetään myös alipaineen takia asunnosta toiseen leviävät hajut, ja kaikista näistä syistä johtuvat huoltokäynnit. Päinvastoin, asukkaiden saadessa säätää ilmanvaihdon tehoa ja tuloilman lämpötilaa omien tuntemuksiensa mukaan, valitukset vedosta sekä liian korkean lämpötilan aiheuttamasta tunkkaisesta sisäilmasta yleensä vähenevät. Edellä mainituista syistä johtuen tarpeenmukaisella ilmanvaihdolla voidaankin kohottaa asumisviihtyvyyttä ja -tyytyväisyyttä ja sen lisäksi säästää lämmitysenergiaa ja sähköä, jotka näkyvät useimmiten pienempänä paineena nostaa yhtiövastikkeen määrää.

Rakennustutkimus RTS:n Suomi Asuu 2015/16 -tutkimuksen mukaan lähes miljoona kerrostaloasuntoa Suomessa on edelleen varustettu painovoimaisella tai koneellisella poistoilmanvaihdolla. Sama tutkimus paljastaa, että noin 40 % kerrostaloasukkaista on tyytymättömiä asuntonsa ilmanvaihdon toimintaan. Kun verrataan lukua uusissa omakotitaloissa, eli pääsääntöisesti LTO-ilmanvaihdolla varustuissa taloissa asuviin, joista lähes 70 % on ilmanvaihtoon erittäin tyytyväisiä, on ero todella merkittävä.

Myös osana Suomen Kiinteistöliitto ry:n KIMU-kehityshanketta toteutetussa LVI-Talotekniikkateollisuuden vetämässä KIMULI-projektissa tultiin vastaavaan johtopäätökseen: "Ilmanvaihtojärjestelmien uudistaminen onkin nähtävä asukkaiden kannalta investointina asumisviihtyvyyteen ja -terveyteen. Omistajien kannalta myös asunnon myyntiarvon kohoaminen korjausten seurauksena on merkittävä tekijä. Kerrostalojen pitkäjänteiseen uudistamisen suunnitteluun tulee sisällyttää myös nämä näkökulmat."

Huoneistokohtaisen ilmanvaihdon voi lähtökohtaisesti mitoittaa keskitettyä pienemmäksi. Esimerkiksi pesuhuoneen käyttöajan ohjearvo, kun asukkaalla on mahdollisuus tehostaa ilmanvaihtoa tarvittaessa, on 10 l/s, kun taas keskitetyssä ilmanvaihtojärjestelmässä, jossa yksilöllistä tehostusmahdollisuutta ei ole, pitää käyttöajan tehostusarvoksi mitoittaa 15 l/s (RakMK D2, taulukko 1). Ilmanvaihdon mitoituksella on suhteellisesti suuri vaikutus energiankulutukseen etenkin pienissä asunnoissa, joissa ilmanvaihtokerroin nousee usein varsin suureksi useiden poistokohteiden vuoksi.

Suurin osa ilmanvaihdon energiankulutuksesta muodostuu korvausilman lämmittämisestä. KIMULI-projektin loppuraportissa todetaankin, että asuinkerrostalokannan merkittävä energiankulutukseen vaikuttava tekijä ja samalla suurin energiansäästöpotentiaali on ilmanvaihtojärjestelmän lämmöntalteenottokyky. Raportin mukaan on selvää, että millään muulla energiansäästötoimenpiteellä ei saada samansuuruisia tuloksia.

Parhaiten energiansäästö saavutetaan ilmanvaihdon tarpeenmukaisella säädöllä eli pienentämällä tehoa asunnon ollessa tyhjillään ja tehostamalla ilmanvaihtoa vain siksi aikaa, kun sille on tarve. Se on todellista energiansäästöä, joka näkyy taloyhtiön energialaskussa, vaikka ei rakennuksen energialuokkaan vaikutakaan.

Lähtökohdiltaan huoneistokohtainen ilmanvaihtojärjestelmä on yksinkertainen ja helposti säädettävissä. Uudisrakennusten lisäksi se on mahdollista asentaa myös vanhoihin taloihin. Kustannustehokkaimmin se tapahtuu yhdistämällä ilmanvaihtoremontti muun talotekniikan uudistamiseen, esimerkiksi linjasaneeraukseen. Tarkemmin huoneistokohtaisesta ilmanvaihdosta, sen vaikutuksista sekä markkinoilla olevista viihtyvyyteen ja energiansäästöön vaikuttavista ratkaisuista voi lukea lisää Valloxin esitteistä.

Ota yhteyttä: www.vallox.com