Kerrostalon ilmanvaihdon parantaminen – 6 asiaa, jotka taloyhtiön kannattaa selvittää

Kerrostalon energiankulutuksesta noin kolmannes kuluu ilmanvaihtoon, jos rakennuksessa ei ole poistoilman lämmöntalteenottoa. Tämä hukkalämpö voidaan ottaa talteen joko poistoilmalämpöpumpulla (poistoilman lämpö siirretään rakennuksen lämpö- tai käyttöveteen) tai tulo-/poistoilmanvaihtojärjestelmällä, jossa on lämmöntalteenotto.

Poistoilmalämpöpumpun hankintakustannus on yleensä pienempi kuin laajassa ilmanvaihtosaneerauksessa. Tätä vaihtoehtoa suunnitellessa on selvitettävä ensin saako kaukolämpöverkkoon liittää oman lämmönlähteen ja mitä paikallinen kaukolämpöyhtiö liittymiseltä edellyttää.

Poistoilmalämpöpumppu ei poista ilmanvaihdon ongelmia. Ilmanvaihtojärjestelmä ei muutu ja koneellisen poistoilmanvaihdon ongelmat jäävät tai jopa pahenevat johtuen kasvaneesta poistoilmavirrasta. Tästä esimerkkeinä ovat rakennuksen alipaine, suodattamaton ja talvella kylmä korvausilma sekä porraskäytävän kautta asunnosta toiseen leviävät hajut. Korvausilman lämmitys poistoilmalla on hankalasti toteutettavissa. Asukkaalla ei edelleenkään ole mahdollisuutta itse vaikuttaa ilmanvaihdon määrään.

Painovoimainen ilmanvaihto voidaan muuttaa koneelliseksi, mutta muutos ei aina ole teknisesti yksinkertainen. Yksi vaihtoehto on huoneistokohtainen ilmanvaihtokone, jonka poistoilma johdetaan ulos seinän kautta.

Ympäristöministeriön asetuksessa 4/13 edellytetään, että kun rakennuksen teknisiä järjestelmiä peruskorjataan, uudistetaan tai uusitaan, on noudatettava muun muassa vaatimusta lämmön talteenotosta: Rakennuksen ilmanvaihdon poistoilmasta on otettava lämpöä talteen lämpömäärä, joka vastaa vähintään 45 % korvausilman lämmityksen tarvitsemasta lämpömäärästä (eli ulkoa tulevan ilman lämmittämiseen tarvittavasta lämpömäärästä).

Koneellisen poistoilmanvaihdon tai painovoimaisen ilmanvaihdon tehostusvaihtoehtona on yleensä korvausilmaventtiilien asennus tai lisäys. Tästä saattaa aiheutua paikallisesti vedon tunnetta, jota yritetään poistaa sulkemalla tai tukkimalla venttiilit. Venttiilien tukkiminen saattaa aiheuttaa ilmavuotoja, pienentää asunnon ilmanvaihtoa ja kasvattaa ilmanvaihtoa asunnoissa, joissa venttiilit ovat auki.

Hajut kulkeutuvat asuntoon asuntojen välisten roilojen ja porraskäytävän kautta. Muita vuotokohtia voi myös olla vaikkapa elementtisaumat. Roiloja on mahdotonta tiivistää täysin tiiviiksi – varsinkin asuntojen välisiä. Tilannetta voidaan roilojen osalta linjasaneerauksen yhteydessä yrittää parantaa.

Porraskäytävästä kulkeutuvia hajujakaan ei helposti saada kuriin. Korkeassa rakennuksessa sisä- ja ulkoilman lämpötilaero synnyttää talvella niin sanotun savupiippuilmiön, joka aiheuttaa paine-eroja rakennuksen eri osien välille. Talven pakkaset aiheuttavat alempiin kerroksiin alipaineen ja yläkerroksen asuntoihin ylipaineen, mistä syystä porraskäytävän ilma tunkeutuu ylempien kerrosten asuntoihin.

Asunnoista hajut saadaan pois huoneistokohtaisella tulo-/poistoilmanvaihdolla, sillä ilmanvaihtojärjestelmä ei ole yhteydessä asunnosta toiseen. Myös kerroskohtainen tulo- ja poistoilmanvaihtokone auttaa vähentämään savupiippuilmiön aiheuttamia haittoja, kun ilmavirrat tasapainotetaan oikein. Lämpötilaerot eivät pääse talvella vaikuttamaan ilmanvaihtojärjestelmän toimintaan aiheuttamatta haitallista ylipainetta.

Kerrostaso-oven tiiviydelläkin on vaikutus hajujen kulkeutumiseen.

Ulkoilma tulee sisälle sieltä, mistä se helpoiten pääsee. Useimmiten ilma tulee sisälle myös suodattamattomana. Sisäilman laadun parantamiseksi kannattaa huolehtia korvausilman suodattamisesta. Korvausilmaventtiileissäkin on mahdollista käyttää suodattimia, mutta se lisää virtausvastusta - sitä enemmän mitä likaisempi suodatin on.

Mikäli ilman sisääntulo estyy suunnitellun reitin kautta, ilma voi tulla sisään vuotoina esim. ulkovaipan raoista tai vaikka porraskäytävästä. Huolehtimalla suodattimen riittävästä koosta virtausvastus pysyy pienenä ja hallitsemattomia vuotoja ei synny.

Koneellisella tulo-poistoilmanvaihdolla voidaan yleensä poistaa muiden ilmanvaihtojärjestelmien ongelmat, kuten

• rakennuksen haitallinen alipaine
• kylmä ja suodattamaton korvausilma
• hajujen kulkeutuminen.

Hallitulla ilmanvaihdolla saadaan pienennettyä radonpitoisuuksiakin alimmissa kerroksissa. Tämä onnistuu joko koko talon kattavana keskitettynä järjestelmänä tai huoneistokohtaisena ilmanvaihtona.

Molemmissa tapauksissa poistoilman lämpö otetaan talteen ja hyödynnetään tuloilman lämmityksessä. Jos lämmöntalteenoton poistoilman vuosihyötysuhde on esimerkiksi 75 prosenttia, talteen otettu lämpö kattaa vuositasolla noin kolme neljäsosaa tuloilman lämmittämiseen tarvittavasta lämpöenergiasta.

Todelliseen energiansäästöön vaikuttavat myös ilmavirrat ja puhaltimien sähkönkulutus. Koneellisessa tulo- ja poistoilmanvaihdossa ulkoilma voidaan suodattaa tehokkaasti ennen kuin se johdetaan asuntoihin.

Ilmanvaihtokone ja ilmanvaihdon konehuone asennetaan yleensä katolle keskitetyssä tulo-/poistoilmanvaihtojärjestelmässä. Konehuoneessa ovat tulo- ja poistoilmapuhaltimet, suodattimet ja tarvittava ohjausautomatiikka. Koneelta asunnoille tuodaan erilliset tulo- ja poistoilmakanavat – tilavaraus molemmille kanavistoille. Ohjausvaihtoehtoja ovat koko talolle yhteinen esim. kellon kautta tehostusaikoja ohjaava tai asuntokohtaisesti säätöpelleillä varustettu ohjaus, jolloin asunnosta voidaan säätää ilmanvaihtoa. Saneerauskohteissa asuntojen välinen palonsuojaus vaatii erikoissuunnittelua.

Asuntokohtaisessa ilmanvaihtojärjestelmässä jokaiseen asuntoon asennetaan oma ilmanvaihtokone. Yhteistiloissa voidaan käyttää samankaltaisia laitteita. Tulo- ja poistoilmapuhaltimet, lämmön talteenotto, suodattimet ja automatiikka sijaitsevat laitteessa.

Tämä ilmanvaihtojärjestelmä on asukkaan tai ilmanlaatuanturin ohjattavissa (kosteus- ja hiilidioksidianturit). Palopeltejä ei tarvita, kun ilmanvaihtolaite ja kanavat sijaitsevat pääsääntöisesti asunnon sisäpuolella. Eikä ulkopuolisia rakennustöitä juuri tarvita.

Jos asuntoihin halutaan jäähdytys, pitää asunnoissa tehdä kesäajan lämpötilatarkastelu eli selvitetään auringon aikaansaama lämpökuorma. Ilmanvaihtojärjestelmällä ei jäähdytystä saada aikaiseksi, mutta pientä viilennystehoa järjestelmällä voidaan saavuttaa.

Jäähdytyspatteri sijaitsee keskitetyssä tulo-poistoilmavaihdossa ilmanvaihtokoneen yhteydessä, jäähdytystä ei voi ohjata asuntokohtaisesti. Tuloilman lämpötilaa voidaan viilentää, kun tuloilmakanavaan asennetaan viilennyspatteri. Lämpötilaa säädetään tarpeen mukaan. Jäähdytys aiheuttaa kustannuksia sekä kondenssiriskin.

Jos tarvitaan suurempia jäähdytystehoja, se voidaan toteuttaa vaikkapa jäähdytyspalkilla tai -paneelilla, puhallinkonvektorilla tai ilmalämpöpumpulla. Toimenpiteet ovat riippumattomia ilmanvaihtojärjestelmästä. Huoneisto- tai huonekohtaisia jäähdytyslaitteita voi tietenkin ohjata erikseen.

Joka tapauksessa on syytä selvittää jäähdytystehon tarve, kustannukset sekä mahdollisesti syntyvän ylimääräisen lämmön hyödyntäminen.