Maksatko naapurin vedestä? Näin kulutusperusteinen vesilaskutus toimii taloyhtiössä

Naapurissa asuu kaksi ihmistä. Toisessa asunnossa asuu saman verran. Ensimmäisessä kodissa käydään nopeasti suihkussa ja vettä käytetään muutenkin säästeliäästi, kun taas toisessa suihkut ovat pitkiä ja pyykinpesukone pyörii lähes päivittäin. Jos taloyhtiön vesimaksu määräytyy vain henkilömäärän perusteella, molemmat kotitaloudet voivat silti maksaa vedestä saman verran.

Tilanne herättää ymmärrettävästi kysymyksen oikeudenmukaisuudesta: miksi vähän vettä käyttävän pitäisi maksaa sama summa kuin paljon kuluttavan? Huoneistokohtainen vedenmittaus mahdollistaa kustannusten kohdistamisen todellisen kulutuksen perusteella, jolloin myös oman vedenkäytön vaikutus maksuun muuttuu konkreettisemmaksi. Asia ei kuitenkaan ole kaikissa taloyhtiöissä yhtä yksinkertainen, sillä vesikustannusten jakamiseen vaikuttavat asunto-osakeyhtiölaki, yhtiöjärjestys ja se, milloin huoneistokohtaiset vesimittarit on asennettu.

Asunto-osakeyhtiölain 3 luvun 4 a § muuttui 1.10.2026. Säännöksen mukaan veden yhteishankinnasta yhtiölle aiheutuvien menojen vastikeperusteena on luotettavasti mitattu todellinen kulutus. Jos huoneistokohtainen vesimittari vikaantuu, kyseisen huoneiston osalta voidaan väliaikaisesti käyttää veden luotettavasti arvioitavissa olevaa kulutusta. Näin laissa huomioidaan myös tilanne, jossa todellista mittaustietoa ei mittarivian vuoksi tilapäisesti saada.

Vuoden 2026 lakimuutokseen liittyy kuitenkin tärkeä siirtymäsäännös. Sen mukaan 3 luvun 4 a §:ää ei sovelleta yhtiöön, jossa huoneistokohtaiset vesimittarit on asennettu ennen 1.10.2026 haetun rakennusluvan perusteella. Pelkästä huoneistokohtaisen vesimittarin olemassaolosta ei siis voi päätellä, että taloyhtiön olisi vuonna 2026 pakko laskuttaa vettä tämän pykälän perusteella todellisen kulutuksen mukaan, vaan yhtiön oma tilanne pitää tarkistaa erikseen.

Kulutusperusteista vesilaskutusta koskeva sääntely tuli asunto-osakeyhtiölakiin jo vuonna 2020. Tuolloin säädettiin kulutusperusteisesta vesimaksusta yhtiöissä, joissa huoneistokohtaiset vesimittarit oli asennettu lain voimaantulon jälkeen haetun rakennusluvan perusteella. Vuonna 2026 sääntelyä muutettiin jälleen, ja samalla määriteltiin uuden säännöksen soveltamista koskeva siirtymä.

Tämä on käytännössä tärkeä tieto esimerkiksi vanhemmalle taloyhtiölle, jossa huoneistokohtaiset vesimittarit on asennettu vuosia sitten. Hallituksen ei kannata tehdä johtopäätöksiä pelkästään sen perusteella, että rakennuksessa on etäluettavat tai huoneistokohtaiset mittarit, vaan samalla on selvitettävä mittareiden asentamiseen liittyvän rakennusluvan ajankohta ja yhtiöjärjestyksen määräykset.

Huoneistokohtaisen vesimittarin olemassaolo ei yksin ratkaise sitä, miten vesikustannukset kyseisessä taloyhtiössä pitää jakaa. Tämä aiheuttaa helposti epäselvyyttä, sillä asukas voi nähdä kylpyhuoneessaan vesimittarin ja olettaa sen tarkoittavan automaattisesti, että vesilaskun pitäisi perustua mittarin lukemaan.

Mittarin olemassaolo ja asunto-osakeyhtiölain 3 luvun 4 a §:n soveltuminen ovat kuitenkin eri kysymyksiä. Vuoden 2026 siirtymäsäännöksen vuoksi yhtiössä voi olla huoneistokohtaiset vesimittarit ilman, että kyseistä pykälää sovelletaan yhtiöön. Jos oman taloyhtiön vesimaksun peruste tuntuu epäselvältä, kannattaa tarkistaa yhtiöjärjestys, mittareiden asentamisajankohta sekä hankkeeseen liittyvän rakennusluvan ajankohta.

Kulutusperusteisen laskutuksen ajatuksena on tehdä oman vedenkäytön taloudellinen vaikutus näkyväksi. Kun kulutuksen vähentäminen voi vaikuttaa omaan maksuun, asukkaalla on suorempi taloudellinen kannustin kiinnittää huomiota esimerkiksi suihkuaikoihin ja muuhun vedenkäyttöön. Vanhan artikkelin väitettä automaattisesta 30 prosentin säästöstä ei kuitenkaan ole perusteltua käyttää.

Motivan ja Työtehoseuran vedenkäyttöselvityksessä kulutuksen mukaan laskutettujen kotitalouksien vedenkulutus oli keskimäärin pienempää kuin kotitalouksissa, joissa laskutus ei perustunut kulutukseen. Tuloksesta ei kuitenkaan voida päätellä, että laskutustavan muuttaminen vähentäisi jokaisessa taloyhtiössä vedenkulutusta saman verran, sillä vedenkäyttöön vaikuttavat monet muutkin tekijät.

Vedenkulutuksessa ei ole kustannusten kannalta yhdentekevää, käytetäänkö kylmää vai lämmintä vettä. Lämpimän käyttöveden valmistaminen vaatii energiaa, joten sen kustannukseen vaikuttavat veden ja jäteveden lisäksi myös lämmitysenergian kustannukset. Tämän vuoksi lämpimän veden käytön vähentäminen voi näkyä sekä vedenkulutuksessa että rakennuksen energiankulutuksessa.

Ympäristöministeriön rakennusten vesi- ja viemärilaitteistoja koskevan asetuksen mukaan sen soveltamisalaan kuuluvissa rakennuksissa on oltava huoneistokohtaiset vesimittarit huoneistoon tulevan kylmän ja lämpimän veden mittaamiseen siten, että mittaustietoa voidaan käyttää laskutuksen perusteena. Mittareiden on oltava etäluettavia.

Mittarin vikaantuminen on käytännön tilanne, johon vuoden 2026 asunto-osakeyhtiölain muutoksessa otettiin nimenomaisesti kantaa. Jos lain 3 luvun 4 a §:ää sovelletaan yhtiöön ja huoneistokohtainen vesimittari vikaantuu, vastikkeen perusteena käytetään kyseisen huoneiston osalta väliaikaisesti veden luotettavasti arvioitavissa olevaa kulutusta.

Säännös on tärkeä sekä yhtiön että osakkaan kannalta, sillä yhden mittarin vika ei tarkoita sitä, että huoneiston vedenkulutus voitaisiin jättää kokonaan huomioimatta. Taloyhtiössä kannattaa samalla olla selkeä toimintamalli mittarivikojen havaitsemiseen ja korjaamiseen, sillä mitä pidempään mittari on epäkunnossa, sitä pidemmältä ajalta todellinen kulutustieto jää puuttumaan.

Kulutusperusteiseen laskutukseen siirtyminen voi muuttaa eri kotitalouksien vesimaksuja huomattavasti. Aikaisemmin henkilömäärän mukaan vähän maksanut mutta runsaasti vettä käyttänyt kotitalous voi huomata maksunsa kasvavan, kun taas säästeliäästi vettä käyttävässä kodissa vaikutus voi olla päinvastainen. Siksi laskutuksen muutos kannattaa viestiä asukkaille etukäteen ja kertoa selvästi, milloin uusi laskutustapa alkaa, miten kylmän ja lämpimän veden kustannus määräytyy sekä mistä omaa kulutusta koskevat tiedot löytyvät.

Jos vesilasku poikkeaa selvästi aikaisemmasta, ensimmäiseksi kannattaa tarkistaa laskutusjakso ja mitattu kulutus. Yllättävä kulutuspiikki voi johtua muuttuneista käyttötottumuksista, mutta taustalla voi olla myös esimerkiksi vuotava WC-istuin tai muu vesikalusteen vika. Kulutukseen perustuvan laskutuksen yksi käytännön hyöty onkin siinä, että oman vedenkäytön muutokset tulevat aikaisempaa näkyvämmiksi.

Jos taloyhtiössä keskustellaan vesimaksuista, asia kannattaa aloittaa selvittämällä nykyinen tilanne eikä olettamalla, että kaikki yhtiöt kuuluvat saman säännön piiriin. Ensimmäiseksi kannattaa tarkistaa, onko huoneistoissa vesimittarit ja mittaavatko ne kylmän ja lämpimän veden kulutuksen. Sen jälkeen selvitetään, milloin mittarit on asennettu ja minkä rakennusluvan perusteella sekä mitä yhtiöjärjestyksessä määrätään vesimaksusta ja vastikeperusteista.

Jos yhtiö kuuluu asunto-osakeyhtiölain 3 luvun 4 a §:n soveltamisalaan, veden yhteishankinnasta aiheutuvien menojen vastikeperusteena on luotettavasti mitattu todellinen kulutus. Jos pykälää ei siirtymäsäännöksen vuoksi sovelleta, yhtiön maksuperuste pitää arvioida yhtiöjärjestyksen ja muun sovellettavan sääntelyn perusteella. Taloyhtiössä kannattaa siis välttää yksinkertaista sääntöä, jonka mukaan vesimittari tarkoittaisi aina automaattisesti kulutusperusteista laskutusta.

Lähteet

Finlex: Asunto-osakeyhtiölaki 1599/2009
Finlex: Laki asunto-osakeyhtiölain muuttamisesta 535/2026
Finlex: Laki asunto-osakeyhtiölain 3 luvun muuttamisesta 789/2020
Ympäristöministeriön asetus rakennusten vesi- ja viemärilaitteistoista 1047/2017
Motiva & Työtehoseura: Kestävä veden käyttö – vedenkäyttöselvitys 2020