Ilmanvaihtoremontti rivitaloyhtiössä – mitä hallituksen on hyvä tietää ennen päätöstä

Useimmissa ennen 1990-lukua rakennetuissa rivitaloyhtiöissä ilmanvaihto toimii edelleen yhteispoiston avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rakennuksen katolla sijaitseva huippuimuri imee ilmaa pois märkätiloista, mutta korvausilma virtaa asuntoihin hallitsemattomasti, kuten rakenteiden raoista, postiluukusta tai venttiileistä, jos niitä on asennettu.

Järjestelmä on yksinkertainen, mutta ei energiatehokas. Koska korvausilmaa ei lämmitetä eikä suodateta, syntyy vedon tunnetta ja lämpöhäviöitä. Ilmanvaihdon teho ei myöskään riitä kaikissa tilanteissa esimerkiksi ruuanlaiton, saunomisen tai suihkun yhteydessä poisto voi olla riittämätön.

Kun taloyhtiö päivittää ilmanvaihdon hallituksi tulo–poistojärjestelmäksi, kokonaisuus muuttuu perusteellisesti:

• Ilmaa ei pelkästään poisteta, vaan myös tuodaan sisään suodatettuna ja lämmitettynä
• Lämmöntalteenotto otetaan käyttöön: poistettavasta ilmasta siirretään lämpö tuloilmaan
• Puhaltimet toimivat energiatehokkaasti ja säätyvät tarpeen mukaan
• Koko järjestelmä voidaan ohjata keskitetysti tai asuntokohtaisesti

Samalla voi olla tarpeen tehdä kanavamuutoksia, kotelointeja ja sähkötöitä. Monessa tapauksessa nämä voidaan toteuttaa järkevästi muiden remonttien, kuten pesuhuone- tai keittiöremontin, yhteydessä.

Tulos? Asukkaat saavat vedottoman ja raikkaan sisäilman, yhtiö pienentää energiankulutustaan ja kiinteistön arvo nousee.

Vanhoissa rivitaloyhtiöissä ilmanvaihto toimii usein huippuimurilla, joka imee ilmaa kylpyhuoneista ja keittiöistä. Korvausilma taas pääsee sisään sattumanvaraisesti – rakenteiden raoista tai venttiileistä, jos niitä on lisätty myöhemmin. Tällainen järjestelmä ei vaadi kanavistoa tuloilmalle, eikä siinä ole lämmöntalteenottoa. Tämä tekee siitä yksinkertaisen, mutta energian kannalta tehottoman.

Kun ilmanvaihto uudistetaan nykyaikaiseksi, tarvitaan tuloilmalle omat kanavat ja kone, joka huolehtii myös lämmöntalteenotosta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että asuntoihin asennetaan uudet kanavat ja ne koteloidaan siististi rakenteisiin tai pintaan. Vanha poistoilmaputkisto voidaan usein hyödyntää uudessa järjestelmässä, mikä helpottaa toteutusta.

Usein tarvitaan myös sähkövetoja ja ohjauskaapeleita koneelle. Jos kyseessä on huoneistokohtainen kone, jokaisessa asunnossa tehdään omat asennukset. Jos taas järjestelmä on keskitetty, kone voidaan sijoittaa tekniseen tilaan tai ullakolle. Toteutustapa vaikuttaa suoraan työn kestoon ja kustannuksiin.

Jokainen ratkaisu vaatii huolellista suunnittelua ja toteutusta rakennuksen rakenteet ja ilmanvaihdon mitoitus huomioiden.

Ilmanvaihtoremontti alkaa aina kartoituksella. Yhtiön hallitus voi pyytää asiantuntijaa selvittämään, millainen järjestelmä kiinteistössä tällä hetkellä on ja mitä mahdollisuuksia sen uudistamiseen liittyy. Kartoituksen pohjalta tehdään varsinainen suunnitelma, jossa määritellään esimerkiksi koneiden sijoitus, kanavien reitit, asennustavat ja ääneneristys.

Kun suunnitelma on valmis, hallitus esittelee sen yhtiökokoukselle ja pyytää valtuutuksen remontin toteuttamiseen. Usein tarvitaan myös rakennuslupa tai toimenpidelupa, sillä kyseessä on perusparannus, joka vaikuttaa rakennuksen teknisiin järjestelmiin. Lupa haetaan paikallisesta rakennusvalvonnasta, ja se voi edellyttää pääsuunnittelijaa sekä virallisia suunnitelmia.

Luvan saamisen jälkeen kilpailutetaan urakoitsijat ja aikataulutetaan työt. Itse asennustyö kestää tyypillisesti muutamasta päivästä viikkoon per asunto riippuen siitä, onko kyse huoneistokohtaisista vai keskitetystä järjestelmästä. Asennus vaatii rakenteiden avaamista ja kotelointia, mutta työ pyritään tekemään mahdollisimman siististi ja nopeasti.

Remontin jälkeen järjestelmä tasapainotetaan ja säädetään suunnitelluille ilmamäärille. Lopuksi tehdään käyttöönottotarkastus ja huolto-ohjeistus, jotta hallitus ja asukkaat tietävät, miten järjestelmää käytetään ja milloin se kaipaa huoltoa.

Saneerauskohteissa ilmanvaihtokoneen valinta riippuu ennen kaikkea siitä, millainen järjestelmä taloyhtiöön halutaan toteuttaa. Tehdäänkö huoneistokohtaiset koneet jokaiselle asunnolle vai keskitetty järjestelmä, joka palvelee useampaa huoneistoa? Entä kuinka paljon tilaa koneelle on käytettävissä? Onko tarvetta integroidulle kosteus- tai hiilidioksidiohjaukselle?

Valloxilta löytyy useita vaihtoehtoja erityisesti korjausrakentamiseen. Pieniin rivitaloasuntoihin sopii esimerkiksi Vallox 95 MV, joka on kompakti mutta tehokas kone. Se voidaan asentaa esimerkiksi eteisen yläkaappiin tai tekniseen tilaan, ja sen ohjaus toimii MyVallox-järjestelmällä, joka mahdollistaa älykkään käytön ja etävalvonnan.

Hieman suurempaan asuntokokoluokkaan sopii Vallox 101 MV, jossa on entistä suurempi ilmamääräkapasiteetti ja tehokas lämmöntalteenotto. Myös tämä kone toimii MyVallox-ohjauksella, ja siihen voi yhdistää kosteus- ja hiilidioksidianturit, jotka säätävät ilmanvaihtoa automaattisesti tarpeen mukaan.

Jos huoneistoihin halutaan asentaa matalaprofiilinen ja helposti sijoitettava kone esimerkiksi alaslaskun yhteydessä, vaihtoehtona on Vallox TSK Multi. Se on erityisesti suunniteltu huoneistokohtaiseen saneeraukseen ja mahtuu mataliinkin tiloihin. TSK Multi toimii jatkuvatoimisena, ja sen etuna on hiljainen käyntiääni sekä yksinkertainen huolto.

Kaikissa koneissa on tehokas lämmöntalteenotto ja moderni ohjaus, ja ne täyttävät nykyiset energiatehokkuusvaatimukset. Valinta kannattaa tehdä yhdessä suunnittelijan kanssa, joka arvioi kohteen rakenteet, ilmamäärät ja asennusmahdollisuudet ennen lopullista päätöstä.

• Rivitalohuoneiston pinta-ala 85 m² ja tilavuus 212 m³
• Puolenkertainen ilmanvaihto 30 l/s

Keskimääräinen energiankulutus ilmanvaihtoilman lämmittämiseen 5350 kWh/Jyväskylä

• Ilmanvaihtokone Vallox 90 KMC
• Lämmöntalteenotolla saatava säästö 3690 kWh
• Kulutukseksi jää 1660 kWh
• Puhallinsähkön kulutus pysyy samana, koska tasavirtapuhaltimet vaihtovirtapuhaltimen sijaan

Kilowattitunti maksaa noin 0,15 € eli säästö vuodessa yli 550 €. Kone tarvikkeineen, lisäkanavisto ja koteloinnit n. 4 000 €.