Korjausrakentamisen energiamääräykset – mitä niistä pitäisi tietää?

Lähtökohtana annetuille määräyksille on suunnitelmallisen kiinteistönpidon edistäminen ja energiatehokkuuden kytkeminen osaksi tehtäviä korjaus- ja uusimistoimenpiteitä. Peruskorjaus, perusparannus sekä muutoksia edellyttävä käyttötarkoituksen muutos ovat käsitteinä kohtuullisen selkeitä soveltamiskohteita. Sen sijaan osakorjaukset saattavat joskus olla hankalampia tulkita, esim. yhden tai useamman julkisivun uusiminen, linjasaneeraus, ilmanvaihtoon liittyvät korjaukset ja uusimiset, uudisasennukset ovat kuitenkin yleensä sen tyyppisiä osakorjauksia, joiden yhteydessä energiatehokkuutta voidaan parantaa. Energiatehokkuusvaatimukset ovat työväline kiinteistöjen omistajille, suunnittelijoille ja rakennusvalvonnoille.

Energiatehokkuusvaatimuksilla on vaikutusta energiansäästöön ja päästöjen vähentämiseen. Asetuksen mukaisilla vaatimustasoilla on tavoitteena pienentää rakennuskannassa olemassa olevien rakennusten energiankulutusta noin 6 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Huomioitavaa on myöskin se, että energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet parantavat myös asumis- ja käyttömukavuutta, sisäilmastoa sekä pienentävät käyttökustannuksiin kohdistuvia korotuspaineita. Korjausrakentamiselle asetetut vaatimukset koskevat kohteita, joissa tehdään laajamittaisia korjauksia tai rakennuksen ulkovaippaa korjataan siten, että sillä on vaikutuksia energiatehokkuuteen. Lisäksi vaatimukset koskevat myös taloteknisten järjestelmien korjaamista.

Aivan kuten ennenkin, korjausrakentamista ohjaa edelleen myös maankäyttö- ja rakennuslain pykälät. Rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet, soveltuvuus aiottuun käyttöön sekä terveydelliset olot eivät saa heikentyä eikä myöskään turvallisuus saa vaarantua. Lisäksi on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella korjaustoimista huolimatta.

Korjausrakentamiseen liittyviä energiamääräyksiä tullaan soveltamaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaisesti luvanvaraisiin rakennuksen korjaus- tai muutostöihin taikka käyttötarkoituksen muutoksiin. Näiden yhteydessä määräyksiä sovelletaan niin, että niiden yhteydessä on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti mahdollista parantaa rakennuksen energiatehokkuutta.

Energiatehokkuusvaatimukset eivät koske seuraavissa tapauksissa:

1. rakennuksia niiltä osin, kun ne on suojeltu ja määräyksien noudattaminen aiheuttaisi suojeltuihin osiin muutoksia, joita ei voida pitää hyväksyttävinä;
2. tuotantorakennuksia, joissa tuotantoprosessi luovuttaa niin suuren määrän lämpöenergiaa, että halutun huonelämpötilan aikaansaamiseen ei tarvita ollenkaan tai tarvitaan vain vähäisessä määrin muuta lämmitysenergiaa tai tuotantotila, jossa lämmityskauden ulkopuolella runsas lämmöneristys nostaisi haitallisesti huonelämpötilaa tai lisäisi oleellisesti jäähdytysenergian kulutusta;
3. rakennusta, jonka pinta-ala on enintään 50 m²;
4. muuta kuin asuinkäyttöön tarkoitetuttua maatalousrakennusta, jossa energiankäyttö on vähäinen;
5. kasvihuonetta, väestönsuojaa tai muuta rakennusta, jonka käyttö alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa vaikeutuisi kohtuuttomasti näitä määräyksiä noudatettaessa;
6. loma-asuntoa, johon ei ole suunniteltu kokovuotiseen käyttöön tarkoitettua lämmitysjärjestelmää;
7. määräajan paikallaan pysytettävää siirtokelpoista rakennusta, jonka käyttötarkoitus ei siirron yhteydessä oleellisesti muutu;
8. rakennuksia, joita käytetään hartauden harjoittamiseen ja uskonnolliseen toimintaan.

Lähde:
Ympäristöministeriö

Lisätietoja:
Yli-insinööri Jyrki Kauppinen,
ympäristöministeriö,
puh. 050 364 7356,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi