Energiamääräykset ja energiaselvitys

Koska ilmastonmuutos on tämän päivän yksi eniten käytetyistä sanoista, tulee väistämättäkin mieleen, miten rakentamisessa voidaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen? Mikäli lähdetään tarkastelemaan yksittäisiä aiheuttajia, nousee energiankulutus selkeästi esille. Yksinkertainen apu on siis ottaa huomioon rakennuksen energiatehokkuus sekä selvittää, miten voitaisiin uusiutuvaa energiaa käyttää hyödyksi.

Jotta rakennus pysyy kunnossa sekä joka tavalla toimintakykyisenä, tarvitsee se jatkuvaa kunnossapitoa ja huolehtimista. Rakennus on täynnä rasituksesta kuluvia osia, jotka vaativat korjausta ja uusimista aika ajoin. Korjauksiin on olemassa helppo muistisääntö: mieluummin hieman etuajassa kuin hieman liian myöhään. Näin korjaustyö on mielekkäämpää sekä asukkaille että itse talolle. Korjaustöihin ei yleensä ryhdytä ainoastaan parantaakseen kiinteistön energiatehokkuutta –tavallisempaa onkin, että energiatehokkuuden parantaminen yhdistetään johonkin muuhun, ajankohtaisempaan, korjaustoimenpiteeseen.

Kun haetaan rakennuslupaa, tulee lupamenettelyn yhteydessä hankkia energiaselvitys. Lyhyesti sanottuna energiaselvitys on laaja selvitys rakennuksen energiankäytöstä. Energiaselvitys pitää sisällään yleensä selvityksen siitä, että rakennuksessa olevat lämpöhäviöt pysyvät määräysten mukaisina. Koska energiaselvitys on nimenomaan laaja selvitys energiankäytöstä, sisältää se myös arvion rakennuksen lämmitystehontarpeesta, ilmanvaihtojärjestelmän ominaissähkötehon laskennan, sekä arvion kesäaikaisesta huonelämpötilasta kuuluu selvitykseen. Todellinen energiakulutuskin pyritään arvioimaan. Energiaselvityksen keskeisenä osana on energiatodistus.

Energiatodistuksella pyritään näyttämään yksinkertaisella sekä selkeällä tavalla rakennuksen energiatehokkuus. Todistuksen tavoitteena on tarjota mahdollisimman vertailukelpoinen todistus, joka antaa ostajalle tai vuokraajalla mahdollisimman luotettavaa tietoa energiankulutuksesta. Ideana on, että tieto ei ole riippuvainen nykyisistä käyttäjistä ja heidän käyttötottumuksistaan, vaan perustuu rakennuksen teknisiin ominaisuuksiin.

Energiatodistusvaatimus on laajenemassa koskemaan myös vanhempaa rakennuskantaa. Tämä tulee kuitenkin tapahtumaan vaiheittain eri rakennustyyppien välillä. Rivi- ja ketjutaloja sekä liike- ja toimistorakennuksia uudet säädökset (1.9.2013 voimaan tulleet määräykset) koskevat 1.7.2014 alkaen; vastaavasti hoitoalan rakennuksia sekä kokoontumis- ja opetusrakennuksia 1.7.2015 alkaen. Asuinkerrostaloille energiatodistus vaaditaan silloin, kun rakennus tai vaihtoehtoisesti osa siitä myydään tai vuokrataan. Energiatodistus vaaditaan myös silloin kun rakennetaan uusi rakennus tai tehdään peruskorjaus.

Energiatodistuksessa nähtävillä oleva energiakulutus on tarkoitettu vain vertailua varten, tarkempi arvio tulevasta energiakulutuksesta on energiaselvityksen osana. Uudisrakentajan osalta energialuokan tavoite asetetaan jo aivan rakennusprojektin alussa. Energiatodistuksen energialuokituksen asteikko vaihtelee kodinkoneista tuttujen energiamerkkien mukaisesti A:sta G:hen. Energialuokitus perustuu energiatehokkuuslukuun, eli E-lukuun.

Kokonaisenergian käyttöä määrittelee E-luku. E-luku kuvaa kokonaisenergiavaatimusta, ja se lasketaan rakennuskohtaisesti määräysten mukaisilla laskusäännöillä. E-luku koostuu rakennuksen laskennallisesta vuotuisesta ostoenergiakulutuksesta, jota painotetaan eri energiamuotojen kertoimilla (esimerkiksi sähkö 1,7 ja kaukolämpö 0,7) rakennustyypin lämmitettyä nettoalaa kohden (kWh/m²).

Vanhempaa ja uudempaa energiatehokkuuslaskelmaa on mahdollista verrata keskenään kertoimien ollessa samat. E-luvussa huomioidaan myös rakennuksessa käytettävät muut energiamuodot. Oman rakennuksen luokitukseen on mahdollista vaikuttaa esimerkiksi lämmöneristystä parantamalla, suosimalla uusiutuvaa polttoainetta, jonka kerroin on 0,5 tai talteenottamalla lämpö ilmanvaihdosta. Jokaiselta rakennustyypiltä löytyy oma E-luvun yläraja, joka ei saa ylittyä. Pientaloilla E-luvun yläraja riippuu pinta-alasta.

Suomen rakentamista sääntelevä lainsäädäntö muuttui vuoden 2013 aikana siten, että rakennuksen energiatehokkuudelle säädettiin vähimmäisvaatimuksia siinä kohtaa kun kyseessä on rakennuksen luvanvarainen korjaaminen, rakennuksen käyttötarkoituksen muuttaminen tai teknisten järjestelmien korjaaminen. Esimerkkeinä edellä mainittuun ovat laajat peruskorjaukset tai rakennuksen ulkovaippaan kohdistuvat korjaukset.

Korjausrakentamisessa säilyy kuitenkin vapaaehtoisuus, tarkoittaen sitä, että kiinteistön omistaja itse päättää rakennuksen korjauksen yhteydessä, mitkä ovat parhaat keinot parantaa energiatehokkuutta annettujen säädösten puitteissa. Edelleenkään vanhan kiinteistön omistajan ei tarvitse lähteä kunnostamaan kunnossa olevaa. Energiatehokkuuden parantaminen tulee ajankohtaiseksi siinä vaiheessa kun kiinteistön omistaja hakee rakennus- tai toimenpidelupaa oman kuntansa rakennusvalvonnasta.

Rakennus- ja toimenpideluvan yhteydessä täytyy ottaa huomioon energiatehokkuuden parantaminen. Uudistus määrittelee siis ainoastaan luvanvaraisen korjausrakentamisen minimivaatimukset. Energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä ei korjausrakentamisessa tarvitse tehdä, mikäli ne eivät ole teknisesti, toiminnallisesti tai taloudellisesti toteutettavissa. Energiatehokkuutta parantaessa tulee ottaa kuitenkin huomioon kyseiselle rakennukselle ominaiset piirteet sekä sen käyttötarkoitus. Annetut määräykset eivät koske kesäaikaiseen asumiseen tarkoitettuja loma-asuntoja eivätkä suojeltuja tai pieniä, kooltaan alle 50 m² rakennuksia.

Energiatehokkuutta voi vanhassa kiinteistössä parantaa useilla eri tavoilla ja eri vaiheissa. Pääasiassa nämä vaihtoehdot voidaan jakaa kolmeen pääkategoriaan.

• Lämmönpitävyyden parantaminen korjaamalla tai uusimalla rakennusosia (ikkunat, ovet, ulkoseinät jne)


• Energiatehokkuuden parantaminen kyseiselle rakennustyypille määritellylle tasolle. Tässä tilanteessa tarkastellaan koko rakennuksen vuoden aikana normaalikäytössä syntynyttä energiankulutusta suhteessa rakennuksen pinta-alaan. (kWh/m²/vuosi)


• Laskennallinen tapa. Tarkoituksena on laskea kokonaisenergian kulutus joko rakennukselle ominaisilla ja rakennusajankohdan mukaisilla ratkaisuilla tai viimeisimmässä käyttötarkoituksenmuutoksessa tehdyillä ratkaisuilla. Saadun arvon avulla voi lähteä pienentämään E-lukua seuraamalla kyseiselle rakennustyypille asetettuja vaatimuksia.

Energiatehokkuuden parantaminen lisää yleensä käyttömukavuutta sekä parantaa rakennuksen arvon säilymistä. Korjauksen jälkeen saattaa olla nähtävillä myös säästöä asumis- ja käyttökustannuksissa. Tuotemarkkinoilla olevat ikkunat ovat esimerkiksi laaduiltaan niin hyviä, että energiatehokkuuden parantamiseksi ei tarvitse tilata erikoisikkunoita, vaan standardimallitkin täyttävät asetetut vaatimukset. Keneltä energiatodistuksen saa ja valvotaanko todistusten laatua?

Energiatodistuksen laatii aina pätevöitynyt tekijä. Pätevyys pitää vahvistaa kokeella ja lisäksi laatijan on oltava rekisterissä. ARAn sivuilla on nähtävillä lista pätevoityneistä energiatodistusten tekijöistä. ARA tulee valvomaan energiatodistusten laatua järjestämällä pistokokeita ja valvomalla tekijöitä. Kauanko todistus on voimassa? Uudistuksen myötä energiatodistus on voimassa 10 vuotta kerrallaan. Muutos on hyvä verrattuna vanhaan, jolloin todistukset olivat voimassa vaihtelevasti 1-10 vuotta. Vanhan lain mukaiset energiatodistukset ovat voimassa todistuksessa olevan voimassaoloajan loppuun.