Epäiletkö radonia asunnossasi?
72 becquerelia. Tässä asunnossa radonpitoisuudet ovat sallitulla tasolla. Jo pelkästään hyvä ilmanvaihto auttaa usein pudottamaan korkeita radonpitoisuuk-sia. Radonpitoisuus vaihtelee ajan kuluessa, joten pitempi mittaus tuo lisää tarkkuutta tulokseen. Halu-tessasi tarkkoja tietoja, ota yhteyttä STUKin mittaus-palveluun.
Suomessa 300 ihmistä vuodessa sairastuu radonaltistuksen aiheuttamaan keuhkosyöpään. On perusteltua epäillä korkeita radonpitoisuuksia, jos asunto sijaitsee harjulla tai soramaalla tai se on rakennettu kallion päälle. Vielä enemmän syytä epäilyyn on, jos ilmanvaihto asunnossa ei toimi. Mikäli asunnossa on esimerkiksi koneellinen ilmanvaihto tai huippuimuri, niiden tulee olla päällä jatkuvasti. Ikävin tilanne on, jos ilmanvaihtoa ei ole järjestetty lainkaan tai se on huono. Onneksi ilmanvaihto on helposti korjattavissa.
Mitä radon on?
Radon on hajuton ja näkymätön radioaktiivinen jalokaasu, jota tunkeutuu rakennusten sisäilmaan maaperästä. Maaperän uraanipitoisuus vaikuttaa asunnon radonpitoisuuteen: mitä suurempi uraanipitoisuus, sitä enemmän radonia. Keskimäärin suomalaisissa asunnoissa radonpitoisuus on noin 120 becquerelia kuutiometrillä. Enimmäisarvo uusissa rakennuksissa sallitulle radonpitoisuudelle on 200 bq/m³, mutta useissa maakunnissa jopa puolet pientaloista ylittää tämän raja-arvon. Suomessa huoneilman radonpitoisuudet ovatkin maailman suurimpia. Erityisesti eteläisessä Suomessa on paljon radonpitoisia alueita. Suurimmat radonpitoisuudet mitataan paikoissa, joissa maaperä tai täytemaa ovat karkeaa ja ilmaa läpäisevää maata, kuten harjuilla ja muilla soramailla. Maaperän lisäksi radonia erittyy myös kalliosta ja täytemaasta talon alla sekä kivipohjaisista rakennusmateriaaleista kuten betonista ja kevytbetonista.
Suomessa yleinen rakennustapa, pientalojen maanvarainen laatta, edistää radonin virtausta sisätiloihin. Radon tunkeutuu sisätiloihin talon alapohjan rakojen kautta. Varsinkin laatan ja sokkelin välisistä raoista vuotaa radonia, mutta myös tiivistämättömät läpiviennit ovat helppoja vuotokohtia. Rinnetaloissa tyypilliset maanvastaiset kevytharkkoseinät lisäävät vuotoja. Koska radonia virtaa sisälle ilman mukana, korkeimmat radonpitoisuudet mitataan talviaikaan, kun suuret lämpötilaerot aiheuttavat ilmavirtausta sisälle päin. Radonturvallisuden kannalta paras vaihtoehto on ryömintätilainen perustus. Ryömintätilan tuuletus ja alapohjan liitosten ja läpivientien huolellinen tiivistäminen estävät radonin pääsyn sisätiloihin. Myös kerrostaloissa esiintyy radonia. Erityisesti alimmissa kerroksissa, mutta radonkaasu voi nousta myös ylempiin kerroksiin putkikanavia pitkin.
Radioaktiivisen radonin hajoamistuotteet kulkeutuvat hengityksen mukana ilmasta keuhkoihin. Keuhkoissa ne levittävät alfasäteilyä, joka lisää keuhkosyöpään sairastumisen riskiä. Mitä kauemmin radonpitoisuudelle altistuu ja mitä suurempia radonarvot ovat, sitä suurempi on myös sairastumisen riski.
Radonin ei ole todettu aiheuttavan muita terveyshaittoja kuin keuhkosyöpää. Se ei aiheuta allergisia reaktioita eikä huimausta sen paremmin kuin väsymystä tai pyörrytystäkään. Koska radonia ei voi myöskään aistinvaraisesti havaita, ainoa keino varmistua rakennuksen puhtaudesta on mitata sen radonpitoisuudet. Radonmittauksen voi tilata esimerkiksi STUKin radonmittauspalvelusta.
Toimiva ilmanvaihto pienentää asunnon radonpitoisuutta
Ilmanvaihtoratkaisuihin erikoistuneessa Terveysilmassa alettiin radonongelmiin kiinnittää huomiota muutama vuosi sitten. Terveysilmassa onkin todettu toimivan ilmanvaihdon pudottavan olennaisesti radonarvoja. Ulko- ja sisälämpötila vaikuttaa radonpitoisuuksiin ja koska radonia joko on tai ei ole – se ei varastoidu mihinkään – usein jo toimiva ilmanvaihto osaltaan auttaa pudottamaan pitoisuuksia. Hyvä esimerkki on asiakaskohde, jossa kerrostalon alakerrasta mitattiin vaaralliset 780 becquerellin radonpitoisuudet. Kohteeseen asennettiin korvausilmaventtiilit ja arvot mitattiin uudelleen viikko asennuksen jälkeen. Radonia oli ilmassa enää noin 70 becquerellia kuutiometrillä.
Radonkorjauksissa ensimmäinen toimenpide onkin varmistaa ilmanvaihdon toimivuus ja katsoa vasta sen jälkeen muita toimenpiteitä. Usein korkea radonpitoisuus löytyy asunnosta, jossa ilmanvaihto ei toimi korvausilmaventtiilien puuttumisen takia. On paikkoja, joihin on välttämätöntä asentaa toimivan ilmanvaihdon lisäksi radonpumput tai radonimuri pitoisuuksien pienentämiseksi. Jälkiasennettuna pumppujen hinnat ovat tuhansia euroja, joten kyse on kalliista toimenpiteestä. Korvausilmaventtiilien hinta puolestaan liikkuu muutamassa sadassa eurossa, joten ensiapuna niiden asentaminen kannattaa aina, varsinkin kun ensiapu saattaa toimia myös lopullisena ratkaisuna. Toimiva ilmanvaihto on muutenkin niin olennainen osa nykypäivän asumista, ettei sen kuntoon laittaminen ole vikaratkaisu.
Nykykäsitysten mukaan huoneiston ilman olisi vaihduttava kerran kahdessa tunnissa. Riittävä ja raikas sisäilma on välttämätöntä niin terveydelle kuin rakennusten kunnossa pysymisellekin. Hyvän ilmanvaihdon periaate on yksinkertainen: poistoilmaventtiilit sijaitsevat keittiössä, WC:ssä, kylpyhuoneessa ja vaatehuoneessa. Näissä tiloissa ei saa olla korvausilmaventtiileitä, jotta ilma kiertää oikein. Sen sijaan kaikissa makuuhuoneissa sekä oleskelutiloissa tulee olla korvausilmaventtiilit. Yksi venttiili 20 neliötä kohti on hyvä nyrkkisääntö. Kun jokaisessa huoneessa on kunnossa oleva korvausilma- tai poistoilmaventtiili, ilma vaihtuu riittävän usein ja kiertää hyvin.
Huono ilmanvaihto on onneksi korjattavissa pienellä rahalla ja vaivalla. Kokonaan puuttuvat korvausilmaventtiilit voi helposti asentaa joko puiseen tuuletusluukkuun tai tekemällä seinään uusi läpivienti lämpöpatterin ja ikkunan yläpuolelle venttiiliä varten. Mikäli asunnosta löytyy vanha venttiiliaukko, se voidaan hyödyntää ja korjata edullisesti toimivaksi. On hyvä myös huomata, että asunnon arvon nousuna ilmanvaihtoon sijoitettu summa maksaa taatusti itsensä takaisin. Asunnonostajan muistilistalla kysymys radonmittauksista ja ilmanvaihdon toimivuudesta on kärkipäässä.