Frenckellin sisäpiha sai arvoisensa päällysteen

Pääosin arkkitehti Birger Federleyn suunnittelemat tiilirakennukset siirtyivät J.C. Frenckellin omistuksesta vuonna 1921 ensin W. Rosenlew & Co -yhtiölle ja lopulta vuonna 1928 Tampereen kaupungille, jolloin myös rakennusten toiminta muuttui. Tilat peruskorjattiin virastokäyttöön 1950-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosina toteutettiin vielä sisätilojen täydellinen peruskorjaus nykypäivän toimistokäyttöön sopiviksi. Tänä päivänä Frenckellissä toimivat mm. Tampereen kaupungin tekniset virastot sekä Tampereen Teatterille kuuluva Frenckellin näyttämö. Varsinaisten tiilirakennusten lisäksi myös vuonna 1870 valmistunut tehtaan piippu on haluttu säilyttää Tampereen teollisuuden symbolina, osana Tammerkosken kansallismaisemaa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan korttelikokonaisuuden sisäpiha on jäänyt vuosien mittaan vähemmälle huomiolle, mutta viime syksynä myös se päätettiin ehostaa uuteen uskoon nykykäytön vaatimuksia vastaavaksi.

Vaikka itse rakennukset ovat pääosin jo yli 100 vuotta vanhoja, ei niiden tiilipintaisille julkisivuille ole tarvinnut tehdä vuosikymmenien saatossa juuri mitään, vaan ne ovat edelleenkin suhteellisen hyvässä kunnossa. Sen sijaan rakennuksien sisäosia on jouduttu peruskorjaamaan nykytarpeita vastaavaksi muutamaankin kertaan. Kauniiden tiilirakennusten reunustama sisäpiha on kuitenkin jäänyt aina muita korjauksia vähemmälle huomiolle, eikä siihen ole tehty mainittavampia ehostuksia, vaan se on ollut sorapintaisena aina viime vuoteen asti.

– Suojaisan pihan hyötykäyttö on kuitenkin vuosien mittaan koko ajan lisääntynyt erilaisten yleisötapahtumien myötä, minkä vuoksi on esitetty toiveita alueen yleisilmeen ja käytettävyyden parantamiseksi. Korttelia hallinnoivalta isännöitsijältä tulikin lopulta toimeksianto kulttuurihistoriallisesti tärkeän korttelin sisäpihan ilmeen ja käytettävyyden parantamiseksi, kertoo Tilakeskuksen rakennuttajainsinööri Mikko Airosto.

Tilakeskuksen tilaama perusparannus piti aluksi olla vain ehostus, mutta paikka ansaitsi kuitenkin hieman paremman korjauksen. Kohteen toteutus toimisi samalla esimerkkinä myös muille vastaaville korttelipihoille. Koska kortteli henkii vanhaa tiiliperinnettä, oli Nuuttilan mielessä heti alusta alkaen käyttää tiiltä myös pihan pintamateriaalina.

– Betonikivetystäkin toki mietittiin, mutta koska rakennusvalvonnankin mielestä keraaminen pihatiili sopisi alueen imagoon paremmin, oli päätös tiilen käytöstä helppo tehdä, toteaa Nuuttila.

– Hinnaltaan maankatetiili oli tosin jonkin verran betonikiveä kalliimpi, mutta ympäristöön paremmin sopivana päädyttiin Tilakeskuksen taholta kuitenkin tiileen. Aloimme tutkia erilaisia väri- ja pintavaihtoehtoja ja lopulta Wienerbergerin pihatiilimallistosta löysimme ympäristön henkeen sopivan, hieman kanteiltaan jo valmiiksi kuluneen, punaisenkirjavan Padova-pihatiilen, Nuuttila jatkaa.

Myös värin säilyvyys sekä luonnollisen kaunis ja patinoitunut pinta olivat tekijöitä, jotka painoivat niin ikään vaakakupissa sopivaa päällystekiveä valittaessa. Tiilellä saadaan alueelle hieman lämminhenkisempi tunnelma, jonka satunnainen ohikulkijakin voi havaita alueella liikkuessaan. Punaista pihatiilialuetta reunustavat lisäksi harmaat graniittinoppakivikaistaleet sekä rinteen puolelle toteutettu puinen istuskelutaso. Pihan valmistuttua voitiin vain todeta, että pihatiili istuu hyvin ympäristöönsä. Nuuttila kertoo, että lopputuloksesta on saatu myös käyttäjiltä positiivista palautetta.

Ennen Frenckellin pihan päällystemateriaalin valintaa herätti keskustelua myös se, miten tiili maankatteena kestäisi ajoneuvokuormitusta. Ainakaan Frenckellissä kuormituskestävyys ei ole Nuuttilan mielestä ollut mikään ongelma. Ravintolatoimintaa palvelevat jakeluautot käyvät alueella lähes päivittäin, minkä lisäksi sisäpihalla järjestettäviä tilaisuuksia varten tarvittavia rakennelmia rakennettaessa on alueella vieraillut myös hieman raskaampaakin kalustoa. Nykyisen kaltaista satunnaista ajoneuvoliikennettä ja huoltoajoa ajatellen 64 mm paksuinen pihatiili katsottiin riittäväksi. Toki täytyy muistaa, että myös hyvällä pohjatyöllä on olennainen merkitys pinnoitteen kestävyyteen.

– Tiili maankatemateriaalina ei ole mikään uusi asia, mutta Suomessa sitä on vielä toistaiseksi käytetty varsin niukalti nimenomaan maankatteena, mikä johtuu paljolti ennakkoluuloista sen kestävyyden suhteen, toteaa Nuuttila.

Kyseessä on kuitenkin rakenteeltaan hieman erilainen tuote, kuin mitä julkisivuissa on totuttu käyttämään. Jo pelkästään vedenimuominaisuudet ovat paljon alhaisemmat kuin julkisivutiilillä. Tiiltä maankatemateriaalina käytetään kuitenkin yleisesti Keski-Euroopassa, jossa siitä on pitkäaikaiset ja hyvät kokemukset. Euroopassa tiilten käyttöalueita ovat pihojen ja torialueiden lisäksi myös liikennealueet kuten ajoneuvo- ja kevytliikenteen väylät. Myös Norjassa ja Ruotsissa keraamisen pihatiilen käytöstä on enemmän kokemuksia kuin Suomessa.

Frenckellin piha on suuruudeltaan noin 1000 m2, josta 750 m2 on tiilipäällysteistä ja loppu koostuu graniitti- ja betonikivetyksistä sekä loivaan rinteeseen sijoitetusta istutusalueesta, jota reunustaa graniittitukimuurin päälle tehty maaston muotoa myötäilevä, lähes koko pihan pituinen puinen istuintaso. Pihan tunnelmaa on parannettu myös istutuksin sekä portaikkoa, istutuksia ja istuintasoa valaisevilla pylväs- ja kohdevalaisimilla. Pihaurakan yhteydessä parannettiin myös sadevesijärjestelmiä. Rakennusten syöksytorvien päät ja kaivot uusittiin toiminnallisesti niin, että sadevedet ohjautuvat paremmin kaivoihin. Hoidollisesti alue on luokiteltu A1 luokkaan, mikä tarkoittaa, että aluetta tullaan pitämään parhaassa mahdollisessa kunnossa.