Asianajaja vastaa: Mikä on asukkaan oikeus hyvään sisäilmaan?
Toimiva ilmanvaihto ja säännöllisesti vaihdetut suodattimet ovat osa kodin hyvää sisäilmaa.
Moni taloyhtiössä asuva tunnistaa asuntonsa sisäilmassa puutteita ja tietää, että tilanteelle pitäisi tehdä jotain. Mutta millaisia oikeuksia asukkaalla on vaatia esimerkiksi ilmanvaihdon tarkastamista tai parantamista, jos siinä havaitsee puutteita?
Erityisen yleisiä ongelmat ovat vanhemmissa, 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla rakennetuissa asuinkerrostaloissa, joissa ilmanvaihtoon ei ole kiinnitetty vaatimusten mukaista huomiota. Esimerkiksi raitista ulkoilmaa asuntoon tuovat korvausilmaventtiilit, joita tulisi olla kaikissa makuu- ja oleskelutiloissa, voivat puuttua kokonaan tai olla tukittuina. Tämä heikentää sisäilman laatua ja aiheuttaa esimerkiksi tunkkaisuutta, epämiellyttäviä hajuja sekä epäpuhtauksien kulkeutumista asuntoon. Ongelmaa voivat pahentaa myös liikenteen ja teollisuuden aiheuttamat ilmansaasteet: mikäli hallitusta ilmanvaihdosta ja riittävästä suodatuksesta ei ole huolehdittu, ulkoilman epäpuhtaudet kulkeutuvat asuntojen sisäilmaan.
Tässä artikkelissa asianajaja Markku Lappalainen asianajotoimisto Legistumista vastaa kysymykseen, millaisia oikeuksia taloyhtiön asukkaalla on terveelliseen sisäilmaan ja mitä asukas voi tehdä, jos huomaa esimerkiksi asunnon ilmanvaihdon olevan puutteellinen.
Kuka taloyhtiössä vastaa ja mistä?
Kun kerrostaloasunnossa ilmenee kunnostettavaa, alkaa pohdinta, mikä kuuluu omalle ja mikä taloyhtiön vastuulle. Lähtökohtana on, että taloyhtiö pitää kunnossa rakennuksen rakenteet, eristeet ja perusjärjestelmät, joihin myös ilmanvaihto lukeutuu. Osakas itse taas vastaa huoneiston sisäosista, kuten lattia- ja pintamateriaaleista.
Taloyhtiö vastaa myös huoneiston sisäpuolisten ilmanvaihtojärjestelmän osien kunnossapidosta. Näin ollen ilmanvaihtosuodattimien säännöllinen vaihtaminen kuuluu taloyhtiön vastuulle. Suodattimet tulisi vaihtaa vähintään kerran vuodessa. Asunto-osakeyhtiölaissa säädetystä vastuunjaosta voidaan poiketa vain, mikäli niin on erikseen kirjattu yhtiöjärjestyksessä.
Mitä terveydensuojelulaki ja asumisterveysasetus velvoittavat?
Ilmanvaihdon ja puhtaan sisäilman osalta säännellään myös terveydensuojelulaissa ja asumisterveysasetuksessa. Asuntojen ja muiden oleskelutilojen terveydellisistä vaatimuksista säännellään terveydensuojelulain 7 luvussa seuraavasti:
Asunnon ja muun sisätilan sisäilman puhtauden, lämpötilan, kosteuden, melun, ilmanvaihdon, valon, säteilyn ja muiden vastaavien olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu asunnossa tai sisätilassa oleskeleville terveyshaittaa. Jos tilanne on sellainen, että asunnossa esiintyy melua, tärinää, hajua, valoa, mikrobeja, pölyä, savua, liiallista lämpöä tai kylmyyttä taikka kosteutta, säteilyä tai muuta niihin verrattavaa siten, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa asunnossa tai muussa tilassa oleskelevalle, toimenpiteisiin haitan ja siihen johtaneiden tekijöiden selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi on ryhdyttävä viipymättä.
Lähde: Terveydensuojelulaki
Jos taloyhtiön asukas on siis käyttänyt asuntoaan normaalilla tavalla, on vastuu terveyshaittaa aiheuttavasta huonosta sisäilmasta ja terveyshaitan poistamisesta taloyhtiöllä, ellei yhtiöjärjestyksessä ole toisin määrätty.
Laissa määritelty vastuu ei ole pelkkä ”kuollut kirjain”. Mikäli taloyhtiö ei hoida sille kuuluvaa kunnossapito- tai selvitystyötä, osakkeenomistaja voi kirjallisesti huomauttaa yhtiötä ja vaatia yhtiötä hoitamaan kunnossapitovastuun mukaisen velvollisuutensa. Jos huonosta sisäilmasta aiheutuu terveyshaittaa asunnossa oleskeleville eikä taloyhtiö ole perustellusta vaatimuksesta huolimatta ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin asian selvittämiseksi ja korjaamiseksi, tulee taloyhtiön kantaa kustannukset sekä ongelman selvityksestä että ilmanvaihdon kuntoon laittamisesta.
Miten toimia, jos taloyhtiö kieltäytyy selvittämästä asiaa?
Asukas ei voi tilata tutkimuksia taloyhtiön lukuun, vaan taloyhtiön kieltäytyessä selvittämästä asiaa, asukas voi itse tilata tutkimuksen ja jos tutkimuksissa havaitaan esimerkiksi terveyshaittaa aiheuttavia vikoja ja puutteita, vaatia asiasta syntyneitä kustannuksia taloyhtiöltä. Jos taloyhtiö viivyttelee selvitysten ja korjausten kanssa tai jopa kokonaan kieltäytyy korjaamasta kunnossapitovastuulleen kuuluvan vian, voi taloyhtiö lisäksi joutua vahingonkorvausvastuuseen osakkaalle aiheutuvasta vahingosta.
Asukas voi myös kääntyä kunnallisen terveystarkastajan puoleen. Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa taloyhtiön ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin esimerkiksi sisäilmaa koskevan terveyshaitan selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi. Viime kädessä terveydensuojeluviranomainen voi jopa kieltää asunnon tai muun oleskelutilan käytön, jos huonosta sisäilmasta johtuvan terveyshaitan on syytä epäillä aiheuttavan välitöntä vaaraa rakennuksessa oleville eikä terveydensuojeluviranomaisen määräystä haitan poistamiseksi ole noudatettu.
Taloyhtiön vahingonkorvausvastuu voi koskea myös sellaisia asukkaalle aiheutuneita vahinkoja, jotka ovat aiheutuneet taloyhtiön toimimattomuudesta ajanjaksolla, jolloin taloyhtiö on pysynyt passiivisena terveyshaitan korjaamisen suhteen asukkaan ilmoituksen saatuaan. Tällaisia vahinkoja voi syntyä esimerkiksi sijaisasunnon hankinnasta ilmanvaihdon korjaamisen ajaksi. Mikäli asukkaalla tulee erimielisyyksiä taloyhtiön kanssa esimerkiksi edellä mainituista vastuukysymyksistä, tulee asukkaan kääntyä asiassa asiantuntijan puoleen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa oikeuksiensa valvomiseksi.
Testaa itse ilmanvaihdon riittävyyttä
Sisäilman hiilidioksidi (CO₂) kertoo nopeasti ilmanvaihdon riittävyydestä ja antaa asukkaalle konkreettista tietoa siitä, vaihtuuko asunnon ilma riittävästi. Hiilidioksidia syntyy pääasiassa ihmisten hengityksestä, joten sen pitoisuus nousee, jos oleskelutilassa on ihmisiä ja ilmanvaihto ei poista hengityksessä syntyvää hiilidioksidia riittävän tehokkaasti.
Hiilidioksidin enimmäispitoisuudesta sisäilmassa on tehty viranomaispäätös, joka linjaa, että sisäilman hiilidioksidin hetkellisen pitoisuuden suunnitteluarvo voi käyttöaikana olla enintään 1 450 mg/m³. Asukas voi itse mitata asunnon hiilidioksidiarvoja siihen soveltuvalla mittarilla.
Tunne oman kotisi ilmanvaihto ja sen toimintaperiaatteet
Jokaisen asukkaan on hyvä selvittää oman kotinsa ilmanvaihdon toimintaperiaate. Erityisen tärkeää on tunnistaa, millä tavalla ilma kotona vaihtuu ja mistä puhdas korvaus- tai tuloilma saadaan sisälle, jotta mahdollisiin puutteisiin osaa tarttua.
Nykyisin käytössä on kolme pääasiallista ilmanvaihtojärjestelmää:
Painovoimainen ilmanvaihto: Ilman vaihtuminen perustuu pääasiassa sisä- ja ulkoilman lämpötilaeroihin sekä tuuleen. Käytetty sisäilma poistuu poistoilmakanavia pitkin ja raitista ilmaa tulee sisään hallitusti korvausilmaventtiilien kautta. Järjestelmä toimii tehokkaammin kylmällä säällä ja heikommin silloin, kun sisä- ja ulkolämpötila ovat lähellä toisiaan.
Koneellinen poistoilmanvaihto: Ilmaa poistetaan asunnosta keittiöstä sekä WC- ja märkätiloista koneellisen poistopuhaltimen tai huippuimurin avulla. Korvausilma tulee sisään hallitusti korvausilmaventtiilien kautta. Koneellinen poisto aiheuttaa asuntoon alipainetta, minkä vuoksi hallittu ja riittävä korvausilman saanti on erittäin tärkeää.
Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto: Sekä tulo- että poistoilmaa siirretään ilmanvaihtokoneen avulla. Järjestelmään liittyy usein lämmöntalteenotto (LTO), jolla poistoilman lämpöenergiaa voidaan hyödyntää tuloilman lämmittämisessä.
Yhteistyössä:
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat