Purkukartoitus – mikä se on ja milloin sitä tarvitaan?

Pääasialliset purkamisessa syntyvät jätteet ovat perus rakennustavaraa, kuten betonia, tiiltä, kipsiä, puuta, metallia, lasia ja esimerkiksi kattohuopaa. Lisäksi purkutyömaalla näkee usein myös muovia, eristettä, asfalttia sekä maa-ainesta. Vaikka nämä edellä mainitut aineet näyttäisivätkin silmämääräisesti puhtaille, voi niiden joukossa olla paitsi terveydelle, myös ympäristölle haitallisia aineita, kuten PCB- ja PAH-yhdisteitä, asbestia ja raskasmetalleja. Tiesitkö, että esimerkiksi kattohuopa voi sisältää asbestia ja PAH-yhdisteitä, tai seinämaali raskasmetalleja? Asbestia voi löytyä yllättäen myös sisäpuolen tasotteista. On siis oltava tarkkana ja selvitettävä purkukartoituksen avulla, mitä huomioiden ja miten toteuttaen, kohde tulee purkaa.

Purkukartoituksen tärkeimmäksi vaiheeksi voidaan nimetä kiinteistön haitta-aineita koskeva selvitys. Haitta-aineita koskeva selvitys käsittää asbesti- sekä haitta-ainekartoituksen. Tehtävän kartoituksen tulee olla riittävän laaja ja käsittää rakennuksen kaikki osat ja rakenteet, jotta haitallisia aineita ei jää kiinteistöstä löytymättä.

Vastuu haitta-aineiden tutkimuksesta on kiinteistön omistajalla sekä sillä, joka rakennushankkeeseen on ryhtymässä. Työtä tekevää urakoitsijaa koskevat työnantajan velvoitteet. Rakennustyöt on voitava tehdä turvallisesti. Vaarallisten aineiden määrät ja sijainti on selvitettävä. Vaaralliset aineet eivät saa päätyä kiertoon ja ne on käsiteltävä oikein. Myös jätteenkäsittelijät voivat altistua.

Tutkittavien haitta-aineiden listalta löytyy jo aiemminkin tutkimuksia vaatinut asbesti. Tutkimustarve laajenee, suositus on tutkia uudet RT-kortin mukaiset haitta-aineet.

Haitallisista aineista voidaan mainita esimerkiksi: DEHP sekä TXIP, jotka ovat muovimattopehmittimiä, metalleista esimerkiksi lyijy kuuluu haitallisiin aineisiin, BTEX-yhdisteet, jotka ovat haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, PAH-yhdisteet, POP-yhdisteet tai niin sanotut POP-jätteet sekä öljyhiilivedyt.

POP-yhdisteet ovat erityisen haitallisia pysyviä orgaanisia ympäristömyrkkyjä. Kerran ympäristöön jouduttuaan ne eivät koskaan lähde pois, vaan rikastuvat ravintoketjussa ja päätyvät lopulta kuluttajien lautaselle esimerkiksi kaloissa.

Haitallisuutensa vuoksi purkamisen yhteydessä on POP-yhdisteiden tutkiminen erityisen tärkeää, jotta materiaalit voidaan lajitella oikein. Muutosta entiseen on siinä mielessä, että aiemmin purkujäte on luokiteltu joko tavanomaiseksi tai vaaralliseksi jätteeksi – nyt uudeksi jäteluokaksi saatiin POP-jätteet.

Mistä POP-jätettä tavallisimmin löytyy?

• SCCP (lyhytketjuinen klooriparafiini): Teollinen valmistus alkanut 1930-luvulla. Esimerkkeinä käyttökohteista voidaan mainita palosuoja-aineet, pehmittimet, maalit sekä elastiset sauma-aineet.
• PCB-yhdisteet (polykrooratut bifenyylit): 7 yleisintä PCB-yhdistettä analysoidaan ja tutkitaan jo melko rutiininomaisesti. Yhdisteitä on käytetty muun muassa maaleissa sekä sauma-aineissa.
• HBCDD (Heksabromisyklododekaani): Käytetty palonsuoja-aineena polystyreenituotteissa (EPS ja XPS)
• PCP (pentakloorifenoli): Käytetty torjunta-aineissa, desinfiointiaineissa sekä puunsuoja-aineissa esimerkiksi KY5
• PBDE (polybromatut difenyylieetterit): Käytetty palonsuoja-aineena muovituotteissa sekä polyuretaanivaahdossa.