Taloyhtiön talkoot yhdistävät ja erottavat

Tyypilliset taloyhtiön talkoot ajoittuvat useimmiten keväälle, jolloin haravoidaan nurmialueet, maalataan ja ehostetaan puuaitaa ja roskakatosta, vaihdetaan hiekkalaatikon hiekat ja istutetaan kevään ja kesän kukkaset maahan tai ruukkuihin. Rivitaloyhtiöissä saatetaan puhdistaa vesikourut ja tehdä kenties isompia maalaustöitäkin, jopa julkisivun huolto- tai uusintakäsittelyä. Syksylle toki myös riittää talkootöitä, esimerkiksi lehtien haravoimista.

Pienehköissä 4-10 asunnon rivitaloyhtiöissä saattaa osallistumisprosentti olla jopa sata – ainakin jos laskentamallissa hyväksytään, että taloudesta osallistuu vähintään yksi henkilö. Mitä suurempi yhtiö, sitä pienempi on osallistujien osuus. Tämä lienee yleispätevä nyrkkisääntö. Mutta, mikä on pelin henki? Ovatko talkoot pakkopullaa vai taloyhteisön asukkaita yhdistävä mukavahenkinen ja samalla hyödyllinen tapahtuma?

Vaikka talkoot ovat ajatukseltaan täysin vapaaehtoiset, katsotaan useissa taloyhtiöissä, että kaikilta vaaditaan sama panos yhteisten asioiden tekemisessä. Toisille talkoot ovat mitä suuremmassa määrin iso sosiaalinen tapahtuma, jopa odotettu kevään kohokohta. Joillekin talkoot ovat välttämätön pakko. Huomioitavaa kuitenkin on, että taloyhtiöissä saattaa myös olla asukkaita, joille talkoihin osallistuminen ei ole yksinkertaisesti mahdollista.

Poissaolo talkoista ei siis aina tarkoita yhteisen omaisuuden hoidon tarkoituksenmukaista laiminlyöntiä. Kunkin taloyhtiön kohdalla tulisikin pohtia, mikä on tarkoituksenmukainen tapa järjestää esimerkiksi piha-alueen kausittaiset kunnostukset.

On muistettava, että talkoot perustuvat vapaaehtoisuuteen, eikä ketään taloyhtiön osakasta tai asukasta voi pakottaa osallistumaan talkootyöhön. Jokaisella on oikeus olla osallistumatta ilman selityksiä.

Eräässä puurakenteisessa rivitaloyhtiössä päätettiin maalata julkisivut uusiksi. Projektiin panostettiin, sillä arkkitehdiltä tilattiin värityssuunnitelma, jonka paikkakunnan rakennusvalvoja, hyväksyi. Taloyhtiö osti neljäsataa litraa maalia ja kymmenittäin pensseleitä sekä vuokrasi heinä-elokuuksi telineet.

Yhteisesti sovittiin, että jokaisen tuli hoitaa oma osuutensa – talkoilla. Kahdestatoista osakkaasta yhtä vaille kaikki olivat saaneet työnsä valmiiksi elokuun lopun lähestyessä. Tällöin katseet kääntyivät ainoaan alisuorittajaan, joka sitten ratkaisikin ongelman pestaamalla yhtiöstä toisen osakkaan hoitamaan oman osuutensa. Näin yhteinen projekti sitten valmistui kuin valmistuikin. Talkoilla ja maksetuilla talkoilla.

Joissain taloyhtiöissä on myös tietynlaisia "jokapäiväntalkoolaisia", jotka ovat jo aamulla haravan varressa tai roskia keräämässä muiden lähtiessä töihin. Heidän "palkkansa" on naapurien kehut ja hyvänaamuntoivotukset. Toivottavasti näitä yksinäisiä puurtajia arvostetaan ja muistetaan vaikka joulukukkasella tai edes kiitoksella.