Tulot ja menot tasapainoon

Osakkailta perittävän vastikkeen yleisnimitys on yhtiövastike.
Yhtiövastike voidaan periä joko yhtenä eränä tai se voidaan jakaa erilaisten kulujen perusteella. Jako voi perustua huoneistojen pinta-alaan tai osakkeiden määrään, jolloin puhutaan hoitovastikkeesta, tai esimerkiksi veden todelliseen kulutukseen, jolloin puhutaan vesivastikkeesta. Vastikkeiden määräämisen perusteiden on löydyttävä yhtiöjärjestyksestä. Toisin sanoen, jos yhtiöjärjestyksessä ei ole mainintaa, että veden kulutuksesta peritään vesivastiketta, ei vedestä perittyjä maksuja voida kutsua vastike-nimellä. Sen, kuinka paljon vastiketta minäkin vuonna peritään, päättää yleensä yhtiökokous, ellei yhtiöjärjestyksessä ole muuta määrätty.

Vastike-ryhmään kuuluvat myös osakkailta mahdollisesti perittävät hankeosuudet.
Hankeosuudet ovat kertaluontoisia suorituksia ja niillä on tarkoitus kattaa yhtiön teettämiä investointi-, korjaus- tai rakennushankkeita ja näin välttyä ottamasta lainaa. Jos yhtiö on kuitenkin ottanut lainaa, peritään osakkailta pääomavastiketta, jolla katetaan lainan lyhennys ja hoitokulut. Pääomavastikkeesta on käytetty, ja joissa taloyhtiöissä käytetään edelleen, myös nimeä rahoitusvastike, mutta kirjanpitosäännösten mukaan pääomavastike on oikeampi termi.

Taloyhtiöllä voi olla hallussaan omia osakkeitaan, joita eteenpäin vuokraamalla yhtiö voi saada vuokratuloja. Osakkeet voivat koskea esimerkiksi:

• autotallipaikkoja,
• asuinhuoneistoja tai
• liikehuoneistoja.
  • Joissakin tapauksissa yhtiöllä voi olla hallussaan niin hyvin tuottavia liikehuoneistoja, ettei sen tarvitse periä vastikkeita osakkailtaan tai se voi jopa jakaa voittoa.

Käyttökorvauksia taloyhtiö voi periä esimerkiksi saunan tai pesutuvan käytöstä.

Myös vesimaksut luetaan käyttökorvauksiksi, jollei niitä ole yhtiöjärjestyksessä määrätty vastikkeiksi. Muita tuottoja taloyhtiö voi saada esimerkiksi käyttöomaisuuden luovutusvoittoina tai korvauksina mainostilasta.

Asunto-osakeyhtiölain mukaan perimillään yhtiövastikkeilla taloyhtiö voi kattaa menot, jotka aiheutuvat kiinteistön hankinnasta tai rakentamisesta, kiinteistön sekä rakennusten ylläpidosta ja hoidosta, tarpeellisista perusparannusmenoista tai lain mukaan yhtiölle kuuluvista velvoitteista. Myös muut yhtiön saamat tuotot käytetään edellä mainittujen kustannusten kattamiseen.

Taloyhtiön hoitokuluja on tilinpäätöksessä tyypillisesti eritelty perusteellisemmin, mutta yhtiön jokapäiväisessä toiminnassa tärkeintä osaa kuluista näyttelevät kiinteistön ja rakennusten hallinto-, ylläpito- ja hoitokulut.

Jos yhtiöllä on yhtiöjärjestyksen määräämä isännöitsijä, ovat hänen palkkionsa hallintokuluja.

Muita hallintokuluja ovat esimerkiksi puhelin- ja postikulut, toimistotarvikkeet ja pankin palvelumaksut.

Ylläpito- ja hoitokuluihin kuuluvat esimerkiksi:

• talonmiespalvelut,
• työkalujen hankinnat,
• ulkoalueiden hoitokulut,
• siivous-, lämmitys-, vesi- ja sähkökulut,
• jätehuollosta aiheutuvat kustannukset,
• vakuutukset,
• vuokrat ja
• kiinteistövero.

Jos rakennusta tai ulkoalueita korjataan samaan kuntoon kuin ne uutena olivat, luetaan korjauskulut ylläpito- ja hoitokuluihin. Jos taas rakennus tulee korjauksen jälkeen parempaan kuntoon kuin se oli uutena, on kyse perusparannusmenoista. Perusparannusmenot käsitellään kirjanpidossa aktivoitavina kuluina, joten ne eivät vaikuta kokonaisuudessaan yhtiön tuloslaskelman näyttämään tulokseen.