Vanhan takan ja tiilipiipun uudelleen käyttö kerrostalossa, mitä se vaatii?
Muurattu takka luovuttaa lämpöä hitaasti ja pitkään. Mitä vanhan takan ja piipun uudelleen käyttö vaatii?
Monet vanhat, ennen 1960-lukua rakennetut kerrostalokiinteistöt on varustettu tiilestä muuratuilla piipuilla ja takoilla. Uusien lämmitysjärjestelmien kehittymisen myötä nuo kaakelipintaiset kerrostalotakat jäivät kuitenkin pikkuhiljaa pois huoneistojen varustuksista. Monet vanhojenkin kerrostalojen takoista on ajan saatossa saatettu myös vähäisen käytön tai tilan puutteen vuoksi purkaa pois – piipun kuitenkin jäädessä vielä paikoilleen.
Vaatimukset vanhan tulisijan ja piipun uudelleen käyttöönotolle
Tulisijan ja piipun uudelleen käyttöönotto pitkän hiljaiselon jälkeen vaatii aina asiantuntijan tarkastuksen ja hyväksynnän. On hyvä muistaa, että yli kolme vuotta käyttämättä ollutta piippua ja tulisijaa ei saa jo pelkästään turvallisuussyistä ottaa ilman tarkastusta ja nuohousta käyttöön. Nuohouksen saa suorittaa vain laillistettu ammattinuohooja. Kyse on turvallisuuden lisäksi myös siitä, että hormi ja tulisija saadaan kunnolla vetämään.
Vanhoissa, etenkin kaupunkikeskustojen kerrostaloissa saattaa olla kymmeniäkin piippuja taloa kohden ja hormeja vielä paljon enemmän. Vaikka vanhoja tulisijoja on vuosien varrella ehditty paljon purkaa, on huoneistoa kohden yleensä ainakin yksi tulisija päätetty säilyttää. Vanha piippu on voinut olla kymmeniäkin vuosia käyttämättä, kunnes joku tai jotkut taloyhtiön asukkaat haluavat ottaa vanhat tiilitulisijat uudelleen käyttöön. Toisaalta saatetaan haluta rakentaa vanhan puretun uunin paikalle uusi ja modernimpi versio. Ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua se, voidaanko vanha hormi ottaa sellaisenaan uudelleen käyttöön vai vaatiiko piippu suuriakin korjauksia.
Info
Luvat käyttöönotolle rakennusvalvontaviranomaisilta
- Vanhan kerrostalon pitkään käytöstä pois olleen piipun ja tulisijan käyttöönottoa varten tehtävät korjaus- tai muutostyöt vaativat aina rakennusluvan, sillä asuinkerrostalot luokitellaan paloluokkaan P1 tai P2.
- Rivi- ja pientaloissa vastaava toimenpide ei yleensä vaadi rakennuslupaa, vaan esimerkiksi Helsingissä toimenpiteeseen riittää ns. "kevyempi" menetelmä eli Z-lausunto, joka perustuu viranomaisen arvioon siitä, että korjaus tai muutostoimenpiteellä ei vaikuteta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen ja terveyteen.
- Z-lausunto poikkeaa rakennusluvasta siinä suhteessa, että siinä ei myöskään edellytetä erillisiä viranomaiskatselmuksia tai vastuullisen työnjohtajan hyväksyttämistä. Vanhan hormin ja tulisijan uudelleen käyttöönoton tapauksessa vaaditaan Z-lausunnossakin ammattilaisen, eli esimerkiksi piirinuohoojan, antama hormilausunto hormien kunnosta. Lisäksi on esitettävä valvontaselvitys, josta selviävät mm. kohde, korjaustyön suunnittelijat, työn suorittajat jne.
Mitä ongelmia vanhassa hormissa voi olla?
Paloturvallisuus sekä hormin kunto ovat asioita, joita ei pidä ottaa liian kevyesti. Usein vanhojen piippujen yläosat ovat saattaneet vuosien saatossa vanhoista kalkkilaastisaumoistaan hieman hapertua. Syynä tähän ovat useimmiten sekä ulkoinen säärasitus että savukaasujen mukana tulevan rikkidioksidin kondensoituessa syntyvä happo, joka aiheuttaa sekä saumojen haurastumista että piipun sisäpintojen syöpymistä. Hormin kunnon seuraaminen tapahtuu ammattilaisen suorittaman säännöllisen nuohouksen avulla. Tarkempaa tietoa paloturvallisuudesta saadaan tekemällä palotarkastus.
Vanhojen tiilipiippujen muurauksessa käytetyt tiilet eivät myöskään aina ole olleet säänkestäviä. Vanhat ja pitkään käyttämättä olleet piiput eivät välttämättä myöskään ole tiiviitä, vaan niihin on ajan saatossa voinut eri syistä, kuten esimerkiksi rakenteiden liikkeistä, syntyä halkeamia tai saumavuotoja. Piipun yläpään vauriot yhtä hyvin kuin piipun eri kohtiin syntyneet vuotokohdatkin ovat useimmiten korjattavissa.
Vanhan tiilipiipun korjaustavat
Vanhojen 20-, 30- tai 40-lukujen kerrostaloissa pitkään käyttämättä olleiden ja korjaamattomien piippujen kylmät osuudet ovat yleensä lähes aina vuotavia ja siksi ne tuleekin aina tarkastaa ja korjata ennen käyttöönottoa.
- Piipun tiiveys tarkastetaan ammattilaisen suorittamalla savupainekokeella.
- Tiilipiipun kylmän yläosan vauriot korjataan yleensä purkamalla vaurioituneet osat pois ja muuraamalla yläosa uusista, säänkestävistä reikätiilistä. Muurauslaastina kylmissä yläosissa käytetään kalkkilaastia lujempaa ja paremmin säärasitusta kestävää sementtilaastia. Tämän lisäksi kerrostalopiippujen ulkoiset osat useimmiten lisäksi pellitetään ja varustetaan sateensuojaavalla hatulla.
- Välikattoon sekä ullakolle jäävä osa slammataan tai rapataan. Piipun sisäpuolisten vaurioiden kartoitus tehdään usein myös kuvaamalla hormit sisältäpäin. Mahdolliset tukkeumat piipun eri kohdissa korjataan avaamalla hormi ja poistamalla tukkeuman aiheuttaja. Paikkakorjaukset tehdään alkuperäistä vastaavaa tiiltä ja laastia käyttäen. Yleensä, jos hormi todetaan vuotavaksi, se korjataan alhaalta ylös asti.
- Hormien tiivistyskorjaus tehdään joko putkittamalla tai sisäpuolisella slammauksella. Työn suorittamiseen löytyy alan erikoisosaajia.
Yleisesti ottaen tiilipiipuista on pitkät ja hyvät kokemukset, ne ovat luotettavia ja hyvin toimivia. Nykyisin kerrostalopiiput, samoin kuin muutkin piiput, tulisi nuohota vuosittain. Mikäli nuohous laiminlyödään, vaikuttaa se mitä todennäköisimmin palovahinkojen sattuessa myös vakuutuskorvauksiin. Nuohous on ennen kaikkea ennakoivaa paloturvallisuutta, mutta samalla se pitää myös piipun toiminnan hyvänä.
Näin Albertinkadulla otettiin vanha hormi ja kakluuni uudelleen käyttöön
Vuonna 1907 rakennettu, arkkitehti Estlanderin suunnittelema kerrostalo, As.Oy Helsingin Albertinkatu 19 on tyypillinen esimerkki vanhasta kerrostaloyhtiöstä, jossa monen muun vanhan asuntoyhtiön tavoin osa vanhoista hormeista ja tulisijoista on otettu uudelleen käyttöön.
Rakennusarkkitehti Pertti Vaasio on yksi talon monista pitkäaikaisista asukkaista, joka v.1986 vaimonsa kanssa taloon muutettuaan halusi ottaa kauniin kakluunin uudelleen käyttöön. Aluksi heille oli epäselvää, olisiko tulisijaan liitetty hormi vielä toimintakuntoinen. Asiasta varmistuakseen he tekivät aloitteen hormien kuntokartoituksesta.
Hormit kuvattiin ja tarkastettiin, mutta kului joitakin vuosia kuntokartoituksen jälkeen, ennen kuin kakluuniin liitetty hormi saatiin vihdoin korjattua ja kaunis kakluuni käyttöön. Heidän tapauksessaan hormissa havaittiin vuoto naapurihormin puolelle. Hormin sisäpuolisessa kuvauksessa ilmeni, että hormissa oli reikä, jonka arveltiin olevan sotavuosien pommitusten aikaisia vaurioita.
Hormi korjattiin putkittamalla ja kolmetoistametrisen rst-putken kävi asentamassa Helsingin Hormitekniikka Oy. Nykyisin Vaasiot pitävät tulta takassa tunnelmasyistä muutaman kerran vuodessa, sillä vanha massiivitiilitalo on ilman uuniakin lämmin ja energiatehokas.
Vaasioiden tulisija edustaa Eliel Saarisen tyylisuuntaa, mutta varmuutta tulisijan suunnittelijasta ei kuitenkaan ole tiedossa. Tällä hetkellä heidän taloyhtiössään on käytössä kaikkiaan parisenkymmentä yksilöllistä kaakeloitua tiilitulisijaa.
Tiilipiippu on tulevaisuuden tehokas energiavaraaja
- Poltettu tiili on perinteisin ja kautta aikain yleisin savupiippujen rakennusmateriaali. Tiilestä muurattu piippu on edullinen rakentaa ja lämpötaloudellisilta ominaisuuksiltaan se on ylivoimainen.
- Tiilipiipun kyky varata itseensä lämpöä on noussut tutkimusten mukaan yhdeksi keskeisimmistä ominaisuuksista.
- Tiilipiippu on ainoa massiivinen hormisto, joka pystyy luovuttamaan siihen varastoituneen lämmön huonetiloihin vastaten näin lämmönvarauskyvyltään jopa toista tulisijaa.
- Rakentamiskustannuksiltaan tiilipiippu on hyvin kilpailukykyinen ja se on valmistettu ekologisista kokonaan kotimaisista materiaaleista.
Testattua tietoa tiilestä muuratuista savupiipuista
Suomen Tiiliteollisuusliitto ry:n VTT:llä teettämän laajan testiohjelman perusteella perinteinen tiilestä muurattu savupiippu osoittautui maineensa veroiseksi.
Poltetusta tiilestä muurattu savupiippu on nokipalon kestävä ja se täyttää paloturvallisuudessa korkeimman T600 lämpöluokituksen mukaiset vaatimukset 100 mm:n suojaetäisyydellä. Se täyttää testien mukaan myös tiukat ilma- ja kaasutiiveysvaatimukset.