Miten taloyhtiön ilmanvaihtoremontti kannattaa toteuttaa – vertailussa kaksi ratkaisua ja niiden kustannukset

As Oy Remontti-Mallinnuksessa oli kolme huippuimuria, yksi jokaista porraskäytävää kohden, jotka poistivat ilmaa asuntojen keittiöistä sekä kylpy- ja vaatehuoneesta. Vanhuuttaan ne pitivät jo laakeriääntä ja tärinää, mikä kantautui ylimmän kerroksen asuntoihin.

Korvausilma tuli ikkunanraoista, rakenteiden vuodoista ja valitettavan paljon porraskäytävästä. Alimpien kerrosten asunnot olivat vetoisia ja ajoittain naapuriasunnon hajut sekä varastotilojen ummehtunut tuoksu kulkeutuivat toisiin asuntoihin. Lisäksi sisäilmassa leijui pölyä. Makuuhuoneissa oli aamuisin tarvetta ikkunatuuletukselle, jolloin ulkoa kantautui myös melua.

Kaikki asukkaat olivat yhtä mieltä ilmanvaihdon toimimattomuudesta.

Asukkailla oli varsin erilaisia toiveita ilmanvaihdon osalta. Lapsiperheet halusivat tehokkaampaa ilmanvaihtoa, jotta peseytymisen, pyykin pesun ja sen kuivatuksen tuoma runsas kosteus saadaan tuuletettua ulos. Varsinkin yksin asuvat ja vanhemmat ihmiset taas harmittelivat vedon tunnetta ja ilmoittivat pärjäävänsä pienemmälläkin ilmanvaihdolla.

Hankesuunnittelussa todettiin olevan kaksi vaihtoehtoa: ilmanvaihtojärjestelmän uusiminen kokonaan asentaen joka huoneistoon oma ilmanvaihtokone tai vanhan järjestelmän kunnostaminen.

Mitä vanhan ilmanvaihtojärjestelmän vaihtaminen maksaisi?

Kanavien tarkastus ja puhdistus, huippuimureiden vaihto ja ilmanvaihdon säätö maksaisi noin 2000–2300 euroa asuntoa kohden. Lisäksi tulisivat kulut mahdollisesta kanavien tiivistyksestä. Sähkötöiden hinnaksi yksinkertaisella Vallox EC-kaksinopeusmuuntimellakin arvioitiin n. 3 600 euroa eli n. 120 € asuntoa kohden. Seinän läpi asennettavat korvausilmaventtiilit maksaisivat 350–950 asuntoa kohden huonemäärästä riippuen ja liesikupu asennuksineen olisi noin 350 €.

Kustannukset olisivat siis 2820–3720 € asuntoa kohden ja ilmanvaihtojärjestelmä olisi kuitenkin lähes samanlainen kuin se oli uutena 1970-luvulla, etenkään vedon tunteelta ja hajujen siirtymisestä asunnosta toiseen ei edelleenkään vältyttäisi.

Miten poistoilma järjestetään?

Hankalin asia suunnitelmassa oli ratkaista, miten johtaa jäteilma pois asunnosta. Vanhojen poistohormien tiiviys oli tässäkin vaihtoehdossa kysymysmerkki. Jos ilmanvaihtokone kytkettäisi vanhaan poistokanavaan, pitäisi kanava kondenssieristää ja pystynousussa myös paloeristää.

Tarvittava tila olisi ongelma, etenkin kun jo päätetyn linjasaneerauksen myötä tilaa tarvittiin mm. lämpimän käyttöveden kierrolle ja uusille sähkö- ja tietoliikennekaapeleille ja muullekin tekniikalle. Ennestään pieniä pesuhuoneita ei haluttaisi pienentää lisää.

Koska talo oli rakennettu varsin avaralle paikalle, päädyttiin siihen, että ulko- ja jäteilmalaitteen asentaminen talon ulkoseinään olisi paras ratkaisu. Laitteen otsapinnasta puhalletaan jäteilma suurehkolla nopeudella kauas seinästä ja alaosasta otetaan raitista ilmaa tilalle.

Asennusteknisesti seinäpuhallusratkaisu tarkoittaisi, että kylpyhuoneesta vietäisiin kaksi kanavaa keittiökaappien yläpuolella ulkoseinään. Seinäpuhallusratkaisu oli taloyhtiön kannalta monin tavoin hyvä: koska kaikki kanavat sijoittuisivat huoneiston sisälle, se lisäisi paloturvallisuutta eikä palopeltejä tai -eristyksiä tarvittaisi. Tällä tavoin kustannukset laskisivat ja vanhat poistohormit voitaisi purkaa ja näin saada tarvittavaa lisätilaa uusille käyttövesiputkille ja kaapeloinneille.

Mitä ilmanvaihtoremontti maksaisi?

Ilmanvaihtokoneen hinnaksi tulisi noin 2700 € per asunto. Kanavisto, Vallox Out/in -ulko- ja jäteilmalaite sekä venttiilit maksaisivat yhteensä 1900–2200 euroa. Liesikupu asennuksineen olisi tässäkin vaihtoehdossa 350 euroa. Suurin kustannus olisi kanavien asennustyö, jonka arvioitiin olevan noin 2700–3200 euroa asuntoa kohti.

Vanhassa poistoilmavaihtojärjestelmässä keskimääräinen ilmanvaihdon energiantarve oli ollut noin 5 600 kWh vuodessa asuntoa kohden. Tämä energia oli kulunut sisään tulevan ilman lämmittämiseen, sillä lämmitetty ilma oli mennyt ulos joko huippuimurin imemänä tai ikkunatuuletuksella.

Uudessa, huoneistokohtaisessa ilmanvaihdossa lämmön talteenotto pienensi energiahukkaa yli 70 %. Säästöä tuli siis noin 4 000 kWh/ asunto. Uuden ilmanvaihtokoneen oma energiankulutus – puhaltimet ja sähkövastus – oli vain noin 400 kWh eli kymmenesosa laitteen säästämästä energiasta.

Koko taloyhtiön energiansäästö oli yli 100 000 kWh vuodessa, mikä pienensi myös uuden lämmitysjärjestelmän mitoitusta ja kustannuksia.

Lähtötilanteessa asukkaita kiusasi jatkuva veto. Vedontunne väheni uudistuksen myötä, koska tuloilma on talvella lämmitettyä. Myös ilmanpaine pysyi jatkossa tasapainossa, koska huoneistokohtaisella ilmanvaihdolla asuntoon tuotiin jatkossa suurin piirtein saman verran ilmaa kuin sieltä poistettiin.

Samalla päästiin eroon hajujen leviämisestä asunnosta toiseen, eikä keskitetyn poistoilmanvaihdon aiheuttama alipaine enää imenyt ilmaa ja epäpuhtauksia ulkoseinien tai alapohjan läpi. Erityisesti taloyhtiön hengitystieoireista kärsivät asukkaat viihtyivät, kun sisään tuleva ilma oli puhtaaksi suodatettua.

Enää ulkoilman siitepölyt, noki ja muut epäpuhtaudet eivät kulkeutuneet sisäilmaan.

Samalla kun vanhan ilmanvaihdon epäkohdista päästiin eroon, saatiin tilalle uusi hyöty: kaikki saivat perhekunnan koon, asumistottumustensa ja elämänrytminsä mukaan säätää ilmanvaihtoa itse. Eniten tehostuksen tarvetta oli ruuanlaiton ja peseytymisen aikaan. Poissa ollessa pienempikin ilmanvaihto riitti. Asuntoihin laitettavien yksinkertaisten ohjainten avulla säätäminen oli helppoa.

Lapsiperheitä oli aiemmin huolettanut suuri kosteuskuorma. Remontissa asuntojen ilmanvaihtokoneiksi valikoitiin MyVallox 99 CFi, jonka vakiovirtausominaisuus pitää ilmanvaihdon aina säädetyllä tasolla talon kaikissa kerroksissa sääolojen vaihtelusta huolimatta. Koneessa vakiovarusteena oleva kosteusanturi tehostaa ilmanvaihtoa automaattisesti ilmankosteuden noustessa ja pienentää sitä, kun märkätilat ovat kuivuneet. Näin rakenteet pysyvät kuivina ja sisäilma raikkaana ilman turhaa energiankulutusta.

Liesikuvuksi valittiin Vallox Delico, jonka läppää avaamalla keittiön ilmanvaihto tehostuu automaattisesti. Ajastin sulkee läpän, mikäli se jää auki. Ruuanlaiton hajut eivät enää kulkeutuneet asunnosta toiseen, ja ilmanvaihto mukautuu asumisen rytmiin ilman manuaalisia säätöjä.

Koneen yöviilennystoiminto mahdollistaa viileämmän sisäilman kesäöinä ilman ikkunoiden avaamista, jolloin ulkoa tuleva melu ja siitepöly pysyvät poissa.

Alakerran varastotiloihin asennettiin niin ikään MyVallox 99 CFi, joka toimii vakionopeudella ja varmistaa tilojen riittävän ilmanvaihdon jatkuvasti. Sauna-, pukuhuone- ja kokoustilojen ilmanvaihdosta huolehtimaan valittiin MyVallox 119 CFi, jossa on tehostusta ohjaava kosteusanturi yhteisten kosteiden tilojen tarpeen mukaan.

Kokoustilana käytettäviin väestötiloihin lisättiin hiilidioksidianturi, joka tehostaa ilmanvaihtoa automaattisesti, kun tiloissa oleskelee useampia ihmisiä. Suurimman osan ajasta tilat ovat tyhjillään, joten ilmanvaihto toimii pienemmällä teholla – näin säästyy energiaa ja laitteiden käyttöikä pitenee.

Asumismukavuuden parantamiselle ei kukaan osannut määrittää euromääräistä arvoa. Se oli kuitenkin selvää, että ilmanvaihdon tehon säätäminen kunkin oman tarpeen mukaan toi mahdollisuuden säästää energiaa. Lisäksi sillä uskottiin olevan vaikutusta asuntojen jälleenmyyntiarvoon.

Valitut MyVallox-ilmanvaihtokoneet päätettiin liittää maksuttomaan MyVallox Cloud -pilvipalveluun, joten isännöitsijä tai huoltoliike saivat tarkastella koneita etäyhteydellä.

Ilmanvaihtokoneiden sähköliitäntä kytkettiin taloyhtiön sähköön, jotta ilmanvaihto toimi silloinkin, kun asunnossa ei esimerkiksi asukkaan vaihtumisen vuoksi ollut sähkösopimusta.