Miksi vesimaksu vaihtelee taloyhtiöissä niin paljon? Näin vesilasku oikeasti muodostuu

Suomessa ei ole yhtä valtakunnallista oikeaa vesimaksua. Taloyhtiön vesimaksuun vaikuttavat paikallisen vesilaitoksen veden ja jäteveden hinnat, rakennuksen lämmitystapa, energian hinta sekä se, laskutetaanko vettä henkilöluvun, ennakon vai huoneistokohtaisen kulutuksen perusteella. Siksi kahden taloyhtiön tai vuokra-asunnon vesimaksut voivat poiketa toisistaan paljonkin ilman, että kumpikaan olisi automaattisesti väärä.

Kiinteistöliiton mukaan kerros- ja rivitaloissa vedenkulutus on keskimäärin noin 120 litraa henkilöä kohti vuorokaudessa. Samalla käytetystä vedestä keskimäärin 65 prosenttia on kylmää ja 35 prosenttia lämmintä vettä. Tämä jo yksin selittää sitä, miksi talojen vesikustannukset eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia.

Motivan 24.2.2026 päivitetyn ohjeen esimerkkilaskelmassa kylmän veden hinnaksi saadaan 3,40 euroa kuutiolta ja lämpimän veden hinnaksi 7,46 euroa kuutiolta, kun raakavesi maksaa 1,5 euroa kuutiolta, jätevesi 1,9 euroa kuutiolta ja lämpöenergia 70 euroa megawattitunnilta.

Samassa ohjeessa todetaan, että yhden vesikuution lämmittämiseen 5 asteesta 55 asteeseen tarvitaan laskennassa 58 kWh energiaa ilman lämpimän käyttövesijärjestelmän häviöitä.

Jos taloyhtiössä kylmän veden hinta on esimerkiksi noin 6 euroa kuutiolta ja lämpimän veden hinta noin 12 euroa kuutiolta, luvut voivat olla korkeat, mutta ne eivät ole vielä sellaisenaan todiste väärästä laskutuksesta. Olennaista on se, pystyykö yhtiö perustelemaan, miten hinnat on laskettu.

Joissain yhtiöissä maksu perustuu henkilömäärään, joissain huoneistokohtaiseen mittaukseen, ja joissain käytetään kuukausittaista ennakkoa, joka tasataan myöhemmin. Tämä on yksi syy siihen, miksi asuntomarkkinoilla näkyy niin kirjavaa hinnoittelua. Samalla 25 euroa kuukaudessa voi olla yhdessä talossa kiinteä henkilöperusteinen maksu, toisessa ennakko ja kolmannessa osa vuokraa.

Vanhemmassa taloyhtiössä vesimaksu voidaan edelleen periä esimerkiksi henkilöluvun perusteella, jos siitä on määräys yhtiöjärjestyksessä.

Uudemmissa kohteissa tilanne on toinen. Asunto-osakeyhtiölain 3 luvun 4 a §:ää sovelletaan yhtiöihin, joissa huoneistokohtaiset vesimittarit on asennettu lain voimaantulon jälkeen haetun rakennusluvan perusteella. Näissä yhtiöissä veden yhteishankinnasta aiheutuvien menojen perusteena on luotettavasti mitattu todellinen kulutus.

Tämä liittyy suoraan myös lukijalta saamaani viestiin. Lukijan viestissä ei epäillä ainoastaan sitä, että vedestä peritään ennakkomaksua. Hän epäilee myös, että taloyhtiöissä käytettäisiin liian usein valmiiksi asetettuja kuutiohintoja ilman, että kylmän veden, jäteveden ja lämpimän veden lämmityksen kustannukset erotellaan oikein. Hänen mukaansa vesimaksun ja tasauslaskun pitäisi perustua toteutuneisiin kuluihin, ei etukäteen päätettyyn hintaan.

Ajatus toteutuneeseen kulutukseen ja kustannuksiin perustuvasta laskutuksesta on oikeansuuntainen niissä mittaritaloissa, joihin asunto-osakeyhtiölain 3 luvun 4 a § soveltuu.

Laki ei kuitenkaan sano asiaa aivan siinä muodossa kuin lukija esittää.

Valtioneuvoston asetuksessa puhutaan laskutuskaudesta, ei siitä, että tasaus pitäisi tehdä vasta tilinpäätöksen valmistuttua. Siksi ennakkomaksu ja myöhempi tasaus eivät itsessään ole lainvastaisia. Olennaista on se, että lopullinen maksu perustuu laskutuskauden todelliseen kulutukseen sekä kylmän ja lämpimän veden yksikköhintoihin ja että nämä perusteet voidaan näyttää osakkaalle.

Lue juristin vastauksia aiheeseen liittyen:

• Viikon kysymys: Vesimaksujen määräytyminen poissa ollessa?
• Viikon kysymys: Vesimaksut putkiremontin aikana?
• Viikon kysymys: Jos henkilömäärä on ilmoitettu väärin, voiko vesimaksun periä takautuvasti?
• Viikon kysymys: Minulta on laskutettu liikaa vesimaksuja, mitä tehdä?
• Viikon kysymys: Voiko koirista alkaa perimään vesimaksuja?

Vuokra-asuntoilmoituksissa näkyvä vaihtelu johtuu usein siitä, että ilmoituksissa puhutaan eri asioista samalla sanalla. Yhdessä ilmoituksessa vesimaksu on kiinteä henkilökohtainen kuukausimaksu, toisessa ennakko, kolmannessa vuokraan sisältyvä erä ja neljännessä arvio kulutusperusteisesta laskutuksesta. Siksi 10 euroa, 25 euroa ja 35 euroa eivät vielä kerro, mikä kohteista on kallis tai halpa, ellei samalla tiedetä laskutustapaa. Laskun rakennetta kannattaa siis katsoa ennen summaa.

Epäily on perusteltu ainakin silloin, jos taloyhtiö tai vuokranantaja ei pysty kertomaan, millä perusteella vesimaksu määräytyy. Sama koskee tilanteita, joissa mittarilaskutuksessa ei anneta kulutus- ja yksikköhintatietoja tai joissa hinnat näyttävät pysyvän samoina vuodesta toiseen, vaikka veden tai energian kustannukset muuttuvat olennaisesti.

Sen sijaan pelkkä korkea euromäärä ei vielä osoita virhettä. Talossa, jossa käytetään paljon lämmintä vettä, energian hinta on korkea tai vesimaksu on asetettu varovaiseksi ennakoksi, summa voi olla korkea ilman että laskutus on lainvastainen.

Ensimmäinen tarkistuskohta on yhtiöjärjestys. Siitä pitäisi käydä ilmi, millä perusteella vesimaksua yhtiössä peritään. Sen jälkeen kannattaa pyytää nähtäväksi laskentaperusteet: mitä vedestä ja jätevedestä maksetaan, mikä on lämpimän veden energiahinta ja miltä laskutuskaudelta luvut ovat. Mittaritalossa pitää lisäksi saada tieto omasta kulutuksesta.

Jos tiedot eivät avaudu pyytämälläkään tai laskentatapa jää epäselväksi, asia kannattaa nostaa esiin ensin isännöitsijälle ja tarvittaessa hallitukselle. Ydinkysymys onkin: pystyykö oma taloyhtiö perustelemaan oman vesimaksunsa asiallisesti ja läpinäkyvästi.