Weberin matala-alkalinen tasoite lattioissa turvaa hyvän sisäilman

Muovimattokohteissa todettujen sisäilmaongelmien aiheuttajaksi on julkisuudessa esitetty lähes poikkeuksetta liian kireät rakentamisen aikataulut, jotka eivät mahdollista betonin riittävää kuivumista ennen muovimaton asennusta.

"Vuonna 1997 Teknillisellä korkeakoululla aloitettu tutkimus ja sen jälkeen tehdyt lukuisat muut tutkimukset kuitenkin osoittavat, että PVC-muovilattioissa huoneilmaa pilaavia haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä (VOC) aiheuttavaa liima-aineiden ja lattiapäällysteessä olevien aineiden hajoamista ei tapahdu pelkästään kosteuden vaikutuksesta, vaan nimenomaan betonin alkalinen kosteus eli alustan korkea pH-arvo aiheuttaa haitat", Weberin lattiatuotteiden kehityspäällikkö Gunnar Laurén sanoo.

Muovimatoissa käytetyt pehmittimet ja mattoliimat eivät kestä betonin korkeaa alkalisuutta, vaan ne reagoivat alkalisen kosteuden kanssa muodostaen sisäilmaongelmia aiheuttavia haitallisia yhdisteitä (VOC).

Laajat laboratoriotutkimukset ja rakennuskohteissa tehdyt mittaukset osoittavat, että ongelmat voidaan välttää käyttämällä betonin päällä vähintään viiden millimetrin kerrosta matala-alkalista tasoitetta muovimaton asennusalustana sekä varmistamalla betonin suhteellisen kosteuden olevan enintään 90 prosenttia. Tämän rajan
alapuolella kosteus liikkuu höyrymuodossa.

Kaikki Weberin valmistamat lattiatasoitteet ovat olleet jo lähes 30 vuotta matala-alkalisia ja niiden pH on noin 10,5, kun tavanomaisen betonin pH on yli 12,5. Koska pH-asteikko on logaritminen, kahden yksikön ero merkitsee asennusalustan alkalisuuden pienenemistä sadasosaan, kun matot liimataan betonin sijaan matala-alkalisen
tasoitteen päälle.

Kaikki markkinoilla olevat lattiatasoitteet eivät ole matala-alkalisia, ja siksi tasoitteen pH-arvo kannattaa aina tarkistaa käyttöturvallisuustiedotteesta. Alkalit tulevat portlandsementistä, jonka osuuden sideaineista pitää olla alle puolet jotta tasoitteen pH on alle 11. Matala-alkalisissa tasoitteissa pääsideaineena oleva aluminaattisementti
on tavallista portlandsementtiä kalliimpaa, ja siksi osa valmistajista suosii halvempaa portlandsementtiä ja siihen pohjautuvia materiaaleja.

Testien ja rakennuskohteissa tehtyjen seurantamittausten mukaan matala-alkalisen tasoitteen antaman suojan on todettu säilyvän hyvin vielä kymmenen vuoden jälkeen, eli suojavaikutus on pitkäaikainen. Sen sijaan kohteissa, joissa muovimatot on liimattu suoraan betonin päälle, on todettu huomattavaa liima-aineen ja PVC:n pehmittimen
hajoamista sekä niistä aiheutuvia päästöjä. Suomessa ja Ruotsissa tehdyissä seurantamittauksissa tätä on todettu niinkin alhaisella kuin 70 prosentin suhteellisella betonin kosteudella.

Betoni, muovimatot ja mattoliimat ovat nykyisin M1-luokiteltuja parhaaseen päästöluokkaan rakennustuotteiden päästöluokituksessa. M1-luokitus huomioi kuitenkin ainoastaan yksittäisten materiaalien päästöt eikä se huomioi lainkaan materiaalien yhteisvaikutusta ja koko rakenteen päästöjä.

Alkalisen kosteuden aiheuttamat hajoamisreaktiot ja niiden tuottamatsekundääriset emissiot voivat johtaa siihen, että rakenteen kokonaispäästötylittävät moninkertaisesti M1-luokituksen raja-arvot. Siksi betonin suhteellisen kosteuden lisäksi tulisi määritellä enimmäisarvot myös alustan alkalisuudelle erilaisille lattiapinnoitteille.

Lattiarakenteiden sekundääristen emissioiden yhteys Sairas rakennus -oireyhtymään on tunnettu 1980-luvulta lähtien. Sekundääristen emissioiden syntymekanismia ei kuitenkaan tällöin vielä tunnettu. Sisäilman
haitallisten sekundääristen emissioiden merkkikemikaaleja ovat esimerkiksi 1-butanoli ja 2-etyyli-1-heksanoli, ja uusille liimoille ja matoille on määritetty uusia merkkikemikaaleja. Mittauksissa on todettu, että matala-alkalisten lattiatasoitteiden käyttö estää yhtä tehokkaasti sekä vanhojen että uusien merkkikemikaalien ja haitallisten
emissioiden synnyn.

Osa rakentajista pyrkii säästämään kaikessa mahdollisessa. Tasoitteen pois jättämisellä saavutettu muutaman euron kustannussäästö neliölle johtaa helposti todella kalliisiin korjauksiin. Monet lattiatasoitteita säännöllisesti käyttävät urakoitsijat ovat kuitenkin todenneet, että itsestään levittyvien pumpattavien tasoitteiden käytöllä
voidaan todellisuudessa säästää rakennusajassa ja rakentamisen kokonaiskustannuksissa samalla, kun vältetään sisäilmaongelmiin johtavat alkalisen kosteuden aiheuttamat riskit. Tasoitteiden käytöllä saavutetaan sekä uudis- että korjausrakentamisessa merkittäviä hyötyjä. Weberiltä löytyy kustannustehokas ratkaisu kaikkiin kohteisiin.