Ilmanvaihtokoneen jälkilämmitys: sähkövastus vai vesikiertoinen patteri?

Lämmöntalteenotto lämmittää ulkoa tulevaa tuloilmaa poistoilmasta saatavalla lämmöllä. Kylmimmillä keleillä lämpö ei aina riitä, jolloin tuloilmaa jälkilämmitetään sähkövastuksella tai nestekiertoisella lämmityspatterilla. Toteutustapa riippuu ilmanvaihtokoneesta ja järjestelmästä, ja nykyisissä tehokkaan lämmöntalteenoton koneissa jälkilämmitystä tarvitaan aiempaa vähemmän.
Sähkövastus vai nestekiertoinen jälkilämmityspatteri?
Lämmöntalteenotto lämmittää ulkoa tulevaa ilmaa poistoilmasta talteen otetulla lämmöllä. Kun ulkoilma kylmenee eikä lämmöntalteenotto yksin riitä nostamaan tuloilmaa asetettuun lämpötilaan, ilmanvaihtokone käyttää jälkilämmitystä.
Nykyisissä tehokkaan lämmöntalteenoton ilmanvaihtokoneissa jälkilämmitystä tarvitaan vähemmän kuin vanhemmissa koneissa. Valloxin nykyisissä koneissa jälkilämmitys voi olla sähköinen tai nestekiertoinen koneen mallista ja käyttökohteesta riippuen. Esimerkiksi MyVallox 51 CFi -koneessa jälkilämmitys toteutetaan sähkövastuksella, kun taas suurempiin kohteisiin tarkoitetusta MyVallox 245 CFi -mallista on saatavana nestekiertoisella jälkilämmityspatterilla varustettu versio.
Sähkövastuksessa tuloilmaa lämmitetään sähköllä suoraan ilmanvaihtokoneessa. Nestekiertoisessa jälkilämmityspatterissa lämpö tuodaan koneelle rakennuksen lämmitysjärjestelmästä. Toteutustapa valitaan ilmanvaihtokoneen, rakennuksen lämmitysjärjestelmän ja tarvittavan lämmitystehon perusteella.
Nestekiertoinen patteri tarvitsee jäätymissuojauksen. Jos lämmitysveden kierto häiriintyy pakkasella, patterissa oleva neste voi jäätyä. Sähköisessä jälkilämmityksessä vastaavaa vettä sisältävää lämmityspiiriä ei ole.
Mikä vaikuttaa jälkilämmityksen energiankulutukseen?
Jälkilämmityksen energiankulutukseen vaikuttavat erityisesti ulkolämpötila, ilmanvaihdon ilmavirta, lämmöntalteenoton tehokkuus ja tuloilmalle asetettu lämpötila. Mitä korkeammaksi tuloilman lämpötila asetetaan, sitä enemmän jälkilämmitystä kylmällä säällä tarvitaan.
Jälkilämmitys on vain yksi osa ilmanvaihdon energiankulutusta. Energiaa tarvitaan myös puhaltimien käyttämiseen ja ulkoa tuotavan ilman lämmittämiseen. Taloyhtiön ilmanvaihdon kokonaiskulutuksesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä kerrotaan tarkemmin artikkelissa Miten paljon ilmanvaihto kuluttaa energiaa?
Tuloilman lämpötila vaikuttaa jälkilämmityksen tarpeeseen
Tavallisessa ilmanvaihtojärjestelmässä tarkoitus on tuoda huoneisiin vedottomalta tuntuvaa tuloilmaa. Varsinainen huonelämpö tuotetaan rakennuksen lämmitysjärjestelmällä. Poikkeuksen muodostavat kohteet, joissa rakennus on suunniteltu lämmitettäväksi tuloilmalla.
Motiva suosittelee tavallisessa ilmanvaihtojärjestelmässä tuloilman lämpötilaksi yleensä noin 16–18 °C. Sopiva asetus riippuu kuitenkin rakennuksesta ja ilmanvaihtojärjestelmästä. Tuloilman lämpötilan nostaminen kasvattaa jälkilämmityksen energiantarvetta, joten asetusta ei kannata pitää tarpeettoman korkeana.
Tuloilman lämpötilasta, sen säätämisestä ja jäteilman lämpötilasta voi lukea tarkemmin artikkelista Mikä on ilmanvaihtokoneen tuloilman optimaalinen lämpötila?.
Taloyhtiössä ilmanvaihtokoneen perusasetusten muuttaminen kuuluu järjestelmän kokonaisuuteen, joten samalla on hyvä tietää, mistä asukas vastaa ja mikä kuuluu taloyhtiölle. Vastuunjakoa käsitellään artikkelissa Ilmanvaihdon vastuut ja työnjako taloyhtiössä.
Myös kanaviston lämpöhäviöt voivat lisätä lämmitystarvetta
Tuloilman lämpötila kannattaa tarkistaa tarvittaessa myös huonetilassa. Jos ilmanvaihtokoneelta lähtevä ilma jäähtyy selvästi matkalla venttiilille, kanaviston eristys ja asennukset on syytä tarkistaa. Erityisesti kylmissä tiloissa kulkevien kanavien lämpöhäviöt voivat kasvattaa lämmitystarvetta.
Tässä artikkelissa kanavaeristyksiin ei tarvitse mennä nykyistä pidemmälle, koska jälkilämmityksen energiankulutuksen kannalta tärkeintä on tunnistaa, että koneelta lähteneen ilman lämpötila voi muuttua myös kanavistossa.
Vanhojen ilmanvaihtokoneiden kulutusluvut ovat laskennallisia esimerkkejä
Vanhojen ilmanvaihtokoneiden energiankulutuslukuihin kannattaa suhtautua niiden laskentaehtojen mukaisina esimerkkeinä. Valloxin aiemmassa laskelmassa Vallox 90 -ilmanvaihtokoneen jälkilämmityksen vuosittaiseksi energiantarpeeksi saatiin noin 203 kWh, kun ilmavirta oli 37 litraa sekunnissa ja tuloilman lämpötila 18 °C. Laskelma perustui Jyväskylän vuoden 1979 testisäähän, 21 °C poistoilmaan sekä määriteltyihin tulo- ja poistoilmavirtoihin.
Lukua ei voi käyttää nykyisten ilmanvaihtokoneiden yleisenä vuosikulutuksena. Uudemmissa koneissa lämmöntalteenoton hyötysuhde, puhaltimien toiminta ja ohjaus ovat erilaisia, ja todellinen energiankulutus riippuu lisäksi rakennuksesta, käyttöajoista, ilmavirroista ja lämpötila-asetuksista.
Vallox käsittelee sähköisen ja vesikiertoisen jälkilämmityksen eroja myös omassa artikkelissaan Jälkilämmitys sähköllä vai vedellä?.
Oman ilmanvaihtokoneen kulutusta voi arvioida laskurilla
Jos jälkilämmityksen kulutusta halutaan arvioida oman taloyhtiön tai huoneiston ilmanvaihtokoneessa, laskenta kannattaa tehdä kyseisen koneen tiedoilla ja todellisilla käyttöasetuksilla.
Valloxin energiankulutuslaskurilla voi arvioida nykyisen ilmanvaihtokoneen energiankulutusta Suomen ilmastossa. Laskuri havainnollistaa myös tuloilman lämpötila-asetuksen vaikutusta jälkilämmityksen energiankulutukseen.












