PAKINA: Uuden vuoden taikoja ja järjestyssääntöjä

Tänä vuonna joulun alla taloyhtiöön muutti muuan lisämauste: uusi asukas, Jami.
Hän esittäytyi joulun välipäivinä kantamalla rappukäytävässä kolme metrin mittaista lehtikasvia kotiinsa ja kysymällä minulta, “Voiko nämä jättää hetkeksi tähän hengittämään, vai tekeekö se kiusaa talon sielulle?”

Häkellyin kysymyksestä. Vastasin, että voihan sen varmasti. Jos ei kauaa pidä.
Jami kiitti tiedosta. Kasvi jäi siihen. Hetkeksi.

Uudenvuodenaatto alkoi hiljaisena.
Liian hiljaisena.

Pihalla ei näkynyt ketään, vaikka yleensä Mikko on jo siihen aikaan virittämässä radioonsa vuodenvaihteen hittilistaa. Sata parasta kasaribiisiä kautta aikojen.
Tartsi oli laittanut liikkeensä kiinni, ja oviopaste liehui tuulessa.
Tupu oli lähettänyt viestin WhatsApp ryhmään, että lähtee “sukuloimaan rauhanomaisempaan ympäristöön”, mitä ikinä se tarkoittaa.

Kello oli yksitoista, kun ensimmäinen ääni rikkoi talon rauhan.
Mutta se ei ollut ilotulite.
Se oli Jami.

Hän seisoi pihalla, suuri villapipo päässä, kädessään kuusi soivaa kulkusta ja jonkinlainen koristeltu oksa.
“Hyvää iltaa!” hän huikkasi minulle, vaikka en ollut vielä ehtinyt avata ulko-ovea kokonaan.
“Olen järjestämässä vuoden vaihteen harmonisointia.”

Yritin kysyä, mitä se tarkoittaa, mutta hän jatkoi jo:

“Taloyhtiön energiatasot saattavat vaihdella vuodenvaihteessa, joten olisi hyvä rauhoittaa tila.”
Hän heilautti oksaa, ja siitä irtosi tuoksu, joka muistutti hieman vihreää teetä ja ripaus jasmiinia tai salviaa.

Kysyin, oliko tämä luvallista.
Jami kääntyi minua kohti kuin olisin esittänyt yllättävän relevantin pointin.
“Ai sääntöjen mukaan? Ehdottomasti. Tässä ei synny savua, ääntä tai hiukkasia. Vain värähtelyä.”

Siinä vaiheessa koin olevani liian vanha värähtelemään.

Pian pihaan alkoi ilmestyä muitakin.
Hanna kertoi näin kerran vuodessa haluavansa nähdä raketit, vaikka yksi naapuri oli jo muistuttanut, etteivät ne taloyhtiössä ole sallittuja.
Jonnervo oli tuonut mukanaan pienen kannettavan nauhurin, josta kuului vaimeasti jotakin meditaation ja ambientin väliltä.
Jami ja Jonnervo olivat löytäneet yhteisen sävelen.

Kaikki seisoivat pihalla kuin olisimme kokoontuneet johonkin yhteiseen rituaaliin, jonka säännöistä kukaan ei ollut varma, mutta jota kukaan ei myöskään halunnut häiritä.

Kello 23.55 Jami asettui keskelle pihaa.
“Kohta vuosi vaihtuu”, hän sanoi.
“Ja me siirrymme uuteen sykliin. Taloyhtiön hengessä tämä tarkoittaa, että yritämme edes kuunnella toisiamme ennen kuin päätämme olla eri mieltä.”

Hanna nyökkäsi.
Mikko nyökkäsi vähän hitaammin.
Minä en nyökännyt, mutta seisoin silti siinä.

“Ja ennen kaikkea”, Jami jatkoi, “noudatamme järjestyssääntöjä rakkaudella.”

Rakkaudella.
Se oli voimakas sana käytettäväksi dokumentista, joka kieltää musiikin soittamisen parvekkeella kello 21 jälkeen ja parvekegrillaamisen.

Kun vuosi vaihtui, kukaan ei ampunut mitään.
Ilotulitteiden käyttö on kielletty taloyhtiön pihalla.

Hetken ajattelin, että taloyhtiössä vallitsi täydellinen hiljaisuus.
Sitten Jonnervon nauhuri päätti aloittaa jonkin omatekoisen äänimaiseman.
Se muistutti kohinaa ja merituulta ja ehkä vähän kuivuria.

Ihmiset hymyilivät.
Ja siinä hymyssä oli jotakin aidosti hyvää.

Kun muut lähtivät sisälle, jäin pihalle hetkeksi Jamin kanssa.

“Sinä taidat ottaa tämän vuoden aika vakavasti”, sanoin.

Jami nyökkäsi.
“Ajattelen, että taloyhtiö on kuin kasvualusta. Jos sillä on hyvä maa ja hyvät ihmiset, sato on runsas.”

En tiennyt, oliko se runollista sekamelskaa vai nykäsmäinen totuus.
Mutta vastasin silti: “Hyvää uutta vuotta, Jami.”

Hän hymyili, nosti oksansa ja sanoi:
“Uutta vuotta sinullekin. Pidetään tämä paikka elinvoimaisena.”

Aamulla ilmoitustaululla oli uusi lappu.
Jamin käsialaa, ilmavaa ja vinokirjaimista:

“Vuoden 2026 harmoniahaaste: ei yhtään riitaa ilman vähintään kahta keskusteluyritystä.”

Minä lisäsin alle toisen lapun.
Selkeällä, siistillä tekstillä:

“Haaste kirjattu. Palataan asiaan yhtiökokouksessa.”

Ja siinä se oli.
Uusi vuosi.
Uudet säännöt.
Vanha taloyhtiö.
Ja yksi Jami, joka näytti päättäneen, ettei järjestys ole vain listoja vaan asennekysymys.