Leikkipaikkojen turvallisuus: Taloyhtiön vastuu ja velvoitteet

Jos taloyhtiön pihalla olevissa leikkivälineissä sattuu onnettomuus tai tapaturma, on taloyhtiön pystyttävä osoittamaan, miten leikkivälineiden turvallisuudesta ja kunnossapidosta on huolehdittu. Kun tarkastussuunnitelmia, tarkastuksia ja huoltotoimia tehdään, kaikki asiat tulee kirjata ylös ja säilyttää vähintään viisi vuotta. Suunnitelmaan kirjataan leikkivälinekohtaisesti tarkastusvälit ja tarkastuksen tekijä, jotta asia tulee varmasti hoidetuksi. Ehdottoman tärkeää on myös dokumentoida havaitut puutteet ja tehdyt toimenpiteet.

Leikkikenttävälineitä on huollettava ja kunnostettava säännöllisesti. Esimerkiksi talvisäiden ja mahdollisen ilkivallan vaikutukset pitää tarkastaa säännöllisesti ja korjata mahdolliset puutteet. Taloyhtiössä kannattaa ottaa käyttöön jatkuva käytännön seuranta, jolloin mahdolliset puutteet havaitaan nopeasti.

Turvallisuuskartoitus perustuu yleensä leikkivälineiden tarkastuslistaan, jossa kiinnitetään huomiota esimerkiksi keinujen rakenteiden tukevuuteen, eheyteen, ripustusten kuntoon, putoamisalueiden alustan pehmeyteen ja turvallisuuteen sekä ketjuihin, istuimen maavaraan ja keinun liikerataan.

Liukumäissä ja kiipeilytelineissä tarkastetaan muun muassa rakenteiden tukevuus ja eheys, puolien ja askelmien tukevuus sekä putoamisvaara-alueen pehmeys ja muu turvallisuus. Välineissä ei saa olla kiinnijuuttumisvaaraa, kaiteiden tulee olla riittävät ja tarvittaessa alle 3-vuotiaiden pääsyä telineelle pitää olla vaikeutettu. Valaistuksen tulee myös olla riittävä.

Taloyhtiö voi luonnollisesti itse korjata rikkoontuneet välineet, kunhan leikkivälineen rakennetta ei muuteta niin, että se muuttuu määräysten vastaiseksi: Jos leikkivälineeseen vaihdetaan uusi osa, sen on oltava täysin samanlainen kuin entinen. Siihen ei saa lisätä laudanpätkiä, eikä tehdä mitään muitakaan muutoksia. Korjaamisella saadaan myös pidennettyä välineiden käyttöikää.

Tavallisin korjaava toimenpide on hiekan lisääminen keinujen alle. Putoamisalueella tulee olla vähintään 30 cm hiekkaa (putoamiskorkeus alle 2 metriä) ja vähintään 40 cm hiekkaa (putoamiskorkeus yli 2 metriä) tai iskuja vaimentava, turvavaatimukset täyttävä kumimatto. Puualustat tai laatoitukset ovat kiellettyjä. Hiekan pitää pysyä pehmeänä, joten paras vaihtoehto on tasarakeinen turvahiekka tai -sora.

Talvella pakkanen voi synnyttää kuitenkin hiekkapohjaan uuden ongelman: maa jäätyy keinun alla eikä vastaa enää vaatimuksia. Niinpä keinut pitäisi poistaa talven ajaksi käytöstä. Usein keinut joudutaan poistamaan käytöstä myös joko tukijalkojen puutteiden, kuluneiden laakereiden tai voimassa olevien turvallisuusstandardien vastaisten ketjujen vuoksi.

Liian suurisilmäiset ketjut voi suojata muovein. Samassa keinurungossa saa olla vain kaksi samanlaisella istuimella varustettua riippukeinua. Jos halutaan istuin eri-ikäisille lapsille, keinun rungossa on oltava pystysuora välipuu.

Taloyhtiön leikkipaikan läheisyyteen ei pitäisi koskaan istuttaa piikikkäitä tai myrkyllisiä kasveja. Leikkivälineillä on tietyt suojaetäisyydet, joten kasveja ei pidä istuttaa liian lähelle välineitä. Vanhojen puiden inventointi, kunnon seuraaminen ja tarvittaessa kaataminen pienentää tapaturmariskiä. Esimerkiksi talviauraus on voinut vaurioittaa nuorempaakin puita kohtalokkaasti.

Kun taloyhtiö teettää uuden pihasuunnitelman, johon kuuluu leikkivälineiden suunnittelu tai hankkii itse uudet leikkivälineet, asiantuntevilta suunnittelijoilta ja tunnetuilta valmistajilta saa mitä todennäköisimmin standardien mukaiset välineet. Poikkeuksiakin on, joten taloyhtiöiden pitäisi aina selkeästi asettaa vaatimukseksi, että suunniteltujen ja toimitettavien laitteiden pitää olla standardien mukaiset.

Leikkivälineiden suoja-alueet määräytyvät voimassa olevien standardien mukaisesti, eikä välineitä saa sijoittaa liian lähelle toisiaan. Välineiden määrä pitää mitoittaa oikein. Laitteet pitää myös osata perustaa, koota ja pystyttää oikein, jotta laitevalmistajan suunnittelema ja tarkoittama turvallisuus säilyy. Esimerkiksi tukijalkojen betonivalut jäävät helposti liian korkealle.

Leikkipaikkojen turvallisuuden valvonta perustuu kulutuspalvelujen turvallisuutta koskevaan lainsäädäntöön. Taloyhtiöiden leikkipaikkojen turvallisuutta valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Tarvittaessa myös kunnan viranomaiset voivat puuttua havaittuihin turvallisuuspuutteisiin. Käytännössä asioihin tarttuu usein kunnan terveystarkastaja, jolla on paitsi laillinen oikeus myös velvollisuus ottaa asia käsittelyyn ja tarvittaessa määrätä leikkiväline tai -paikka käyttökieltoon.

Valvonnan painopiste on tähän asti ollut muiden kuin taloyhtiöiden leikkivälineiden kunnon valvonnassa. Taloyhtiöiden ei kuitenkaan pitäisi unohtaa sitä, että jos niiden ylläpitämien leikkipaikkojen taso yleisestikin ottaen alkaa laskea, viranomaiset voivat kohdentaa valvontaa aiempaa enemmän myös taloyhtiöiden leikkipaikkoihin. Kun taloyhtiö huolehtii leikkivälineiden kunnosta, se vähentää valvonnan tarvetta ja sillä tavalla tuo myös säästöä.

Uusin julkaisu lasten leikkikenttävälineiden turvallisuudesta on SFS-käsikirja 143. Kirjassa käsitellään muun muassa:

• yleiset turvallisuusvaatimukset ja testimenetelmät
• keinut, liukumäet, köysiradat, karusellit ja keinumisvälineet
• suljetut leikkivälineet ja kolmiulotteiset kiipeilyverkot
• iskua vaimentavien alustojen testimenetelmät
• erityisvaatimukset helppopääsyisille välineille
• leikkikenttävälineiden asennus, tarkastus, huolto ja ylläpito

Ajantasaiset tarkastukset, standardien noudattaminen ja hyvä hoito ehkäisevät puutteita, valituksia ja mahdollisia käyttörajoituksia.

Turvallinen leikkipaikka ei synny pelkästään laadukkaista leikkivälineistä, vaan säännöllisestä tarkastuksesta, huollosta ja hyvästä dokumentoinnista. Kun taloyhtiö huolehtii velvoitteistaan ennakoivasti, voidaan ehkäistä tapaturmia ja osoittaa tarvittaessa, että turvallisuudesta on huolehdittu asianmukaisesti.