Kuluuko taloyhtiössä liikaa vettä? Näistä kohdista hallituksen kannattaa etsiä säästöä

Taloyhtiössä energiankulutuksesta puhuttaessa huomio kiinnittyy helposti rakennuksen lämmitykseen, ikkunoihin, ilmanvaihtoon ja lämmitysjärjestelmään. Yksi merkittävä energiankäytön kohde löytyy kuitenkin jokaisesta kylpyhuoneesta ja keittiöstä: lämmin käyttövesi.

Motivan mukaan käyttöveden lämmityksen osuus on noin 20–30 prosenttia taloyhtiön ostetusta lämmitysenergiasta. Vedenkulutuksen vähentäminen voikin pienentää samanaikaisesti veden ja jäteveden kustannuksia sekä lämpimän käyttöveden valmistamiseen tarvittavan energian määrää.

Taloyhtiön kannalta olennaista on ensin selvittää, kuinka paljon vettä kiinteistössä kuluu ja onko kulutuksessa tapahtunut muutoksia. Sen jälkeen voidaan arvioida, mistä mahdollinen suuri kulutus johtuu ja millä toimilla siihen kannattaa puuttua.

Yhtä kaikille taloyhtiöille sopivaa tavoitelukua on vaikea määrittää, sillä vedenkulutukseen vaikuttavat esimerkiksi asukkaiden määrä, ikärakenne ja vedenkäyttötottumukset. Keskimääräinen kulutus antaa kuitenkin vertailukohdan oman taloyhtiön tilanteelle.

Motivan ja Työtehoseuran vedenkäyttöselvityksessä lähes 900 kerros- ja rivitalokotitalouden mitattu vedenkulutus oli keskimäärin noin 120 litraa henkilöä kohden vuorokaudessa. Tästä noin 35 prosenttia oli lämmintä vettä ja 65 prosenttia kylmää vettä.

Keskiarvoa tärkeämpää on kuitenkin seurata oman kiinteistön kulutuksen kehitystä. Jos vedenkulutus kasvaa selvästi ilman vastaavaa muutosta asukasmäärässä tai rakennuksen käytössä, kasvun syy kannattaa selvittää.

Taloyhtiön hallituksen ei siis tarvitse tavoitella jotakin yksittäistä valtakunnallista litramäärää. Hyödyllisempää on tuntea oman talon lähtötaso ja seurata, mihin suuntaan kulutus kehittyy.

Kylmän veden käyttäminen aiheuttaa taloyhtiölle veden hankintaan ja jäteveden käsittelyyn liittyviä kustannuksia. Lämpimän veden kohdalla mukaan tulee lisäksi sen lämmittämiseen tarvittava energia.

Tästä syystä lämpimän veden säästämisellä on tavallista suurempi vaikutus. Motiva muistuttaa, että lämpimän veden käyttöön kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, sillä lämmin vesi on kokonaiskustannuksiltaan kylmää vettä kalliimpaa.

Taloyhtiössä asia näkyy erityisesti suihkuveden käytössä. Suihkussa yhdistyvät suuri vesimäärä ja lämpimän veden käyttö, joten suihkuaika ja suihkun virtaama vaikuttavat sekä veden- että energiankulutukseen.

Tämä tekee vedenkäytöstä myös energiatehokkuuskysymyksen. Taloyhtiön energiansäästötoimia suunniteltaessa lämpimän käyttöveden kulutus kannattaa tarkistaa siinä missä rakennuksen lämmitys, ilmanvaihto ja kiinteistösähkökin.

Vedenkulutus ei riipu pelkästään siitä, kuinka kauan hana tai suihku on auki. Myös vesikalusteiden virtaamilla ja verkoston painetasolla on merkitystä. Jos suihkusta tulee tarpeettoman paljon vettä minuutissa, lyhytkin suihku voi kuluttaa huomattavan määrän vettä. Sama koskee pesuallashanoja. Asukas ei välttämättä edes tiedosta suurta virtaamaa, jos siihen on vuosien aikana tottunut.

Taloyhtiössä vesikalusteiden virtaamia voidaan tarkistaa ja tarvittaessa selvittää ammattilaisen kanssa, ovatko ne tarkoituksenmukaisia. Samassa yhteydessä kannattaa arvioida vesijohtoverkoston painetasoa ja vesikalusteiden kuntoa. Virtaamien pienentämisessä tarkoituksena ei ole tehdä vedenkäytöstä hankalaa. Tavoitteena on poistaa tarpeettoman suuri vedenkulutus niin, että hanat ja suihkut toimivat edelleen käyttötarkoituksensa mukaisesti.

Taloyhtiön vedenkulutusta voivat kasvattaa myös vuodot. Kaikki vesivuodot eivät näy kosteutena rakenteissa, sillä esimerkiksi WC-istuimen vuoto voi johtaa vettä jatkuvasti suoraan viemäriin. Yksittäinen pieni vuoto voi tuntua vähäiseltä, mutta jatkuva veden virtaus jatkuu vuorokauden ympäri. Jos taloyhtiössä on useita viallisia vesikalusteita, niiden yhteisvaikutus voi näkyä jo kiinteistön kokonaiskulutuksessa.

Motiva suosittelee seuraamaan vedenkulutusta ja selvittämään kulutuksen kasvun syyn. Tavallista suurempi kulutus voi olla yksi merkki piilevästä vesivuodosta. Asukkaita kannattaa siksi ohjeistaa ilmoittamaan tiputtavista hanoista, vuotavista WC-istuimista ja muista havaitsemistaan vioista mahdollisimman nopeasti. Samalla taloyhtiössä on oltava selkeä käytäntö sille, kenelle ilmoitus tehdään ja miten nopeasti asia tarkastetaan.

Pelkkä kiinteistön päävesimittari kertoo taloyhtiön kokonaiskulutuksen. Huoneistokohtainen mittaus tuo vedenkulutuksen tarkastelun lähemmäs yksittäistä asuntoa ja mahdollistaa soveltuvissa yhtiöissä kulutukseen perustuvan kustannusten jakamisen.

Huoneistokohtaista vedenmittausta koskeva sääntely on muuttunut vuosien aikana. Rakennusten vesi- ja viemärilaitteistoja koskevan ympäristöministeriön asetuksen mukaan sen soveltamisalaan kuuluvissa rakennushankkeissa huoneistoon tulevan kylmän ja lämpimän veden mittaamiseen on oltava huoneistokohtaiset vesimittarit, joiden osoittamaa kulutusta voidaan käyttää laskutuksen perusteena. Mittareiden on oltava etäluettavia.

Asunto-osakeyhtiölain vesikustannusten jakamista koskevaa 3 luvun 4 a §:ää puolestaan muutettiin 1.10.2026. Säännöksen soveltamisalaan kuuluvissa yhtiöissä veden yhteishankinnasta aiheutuvien menojen vastikeperusteena on luotettavasti mitattu todellinen kulutus.

Vanhoissa taloyhtiöissä tilanne pitää kuitenkin tarkistaa tapauskohtaisesti. Vuoden 2026 lainmuutokseen liittyvän siirtymäsäännöksen vuoksi 3 luvun 4 a §:ää ei sovelleta yhtiöön, jossa huoneistokohtaiset vesimittarit on asennettu ennen 1.10.2026 haetun rakennusluvan perusteella.

Huoneistokohtaisen mittauksen yksi hyöty on, että oma vedenkäyttö tulee näkyväksi. Samalla kustannukset voidaan sovellettavan sääntelyn ja yhtiön tilanteen mukaisesti kohdistaa todelliseen kulutukseen.

Kulutukseen perustuvan laskutuksen vaikutuksesta ei kuitenkaan kannata luvata vanhan artikkelin tavoin automaattista 30 prosentin säästöä. Motivan ja Työtehoseuran vuoden 2020 selvityksessä mittausaineiston kotitalouksissa, joissa vedestä laskutettiin kulutuksen mukaan, vedenkulutus oli keskimäärin 119 litraa henkilöä kohden vuorokaudessa. Kotitalouksissa, joissa laskutus ei perustunut kulutukseen, vastaava luku oli 129 litraa.

Tutkimuksessa ero oli siis noin 8 prosenttia. Selvityksen eri aineistoissa kulutuksen mukaan laskutettujen kotitalouksien vedenkulutus oli noin 6–7 prosenttia pienempi kuin niillä, joiden laskutus ei perustunut kulutukseen. Tuloksesta ei voi päätellä, että laskutustavan muuttaminen pienentäisi jokaisessa taloyhtiössä kulutusta saman verran. Se kuitenkin tukee ajatusta siitä, että oman kulutuksen näkyväksi tekemisellä ja kulutukseen perustuvalla laskutuksella voi olla yhteys pienempään vedenkäyttöön.

Taloyhtiön hallituksen ei tarvitse seurata vedenkulutusta päivittäin, mutta kulutuksen kehityksen pitäisi olla tiedossa. Pelkkä vesilaskun maksaminen ei vielä kerro, käytetäänkö vettä kiinteistössä tarkoituksenmukaisesti. Vuosikulutuksen lisäksi kannattaa tarkastella kulutusta suhteessa asukasmäärään. Jos mahdollista, myös kuukausittainen seuranta auttaa havaitsemaan muutoksia aikaisemmin. Äkillinen nousu kannattaa selvittää etenkin silloin, kun asukasmäärä tai rakennuksen käyttö ei ole muuttunut.

Samalla vedenkulutus kannattaa yhdistää taloyhtiön energiaseurantaan. Koska osa käytetystä vedestä lämmitetään, lämpimän veden kulutuksen muutos voi näkyä myös lämmitysenergian tarpeessa. Kun veden ja energian kulutusta tarkastellaan yhdessä, hallitus saa paremman kuvan siitä, syntyykö kustannusten nousu hinnan muutoksesta, kulutuksen kasvusta vai molemmista.

Veden säästäminen ei aina edellytä mittavaa investointia. Ensimmäinen vaihe on selvittää nykyinen kulutus ja verrata sitä aikaisempiin vuosiin sekä mahdollisuuksien mukaan asukasmäärään. Jos kulutus vaikuttaa suurelta tai on noussut, syytä voidaan lähteä etsimään järjestelmällisesti.

Seuraavaksi kannattaa tarkistaa vesikalusteiden kunto ja virtaamat sekä mahdolliset vuodot. Asukkaille voidaan samalla kertoa, miksi erityisesti lämpimän veden käyttöön kannattaa kiinnittää huomiota. Suihkussa tehtävät arkiset valinnat kertautuvat suuressa taloyhtiössä nopeasti merkittäviksi vesimääriksi.

Huoneistokohtaisten mittareiden asentaminen tai vedenmittausjärjestelmän uusiminen on jo suurempi hanke, joka kannattaa suunnitella osana taloyhtiön muuta korjaamista. Esimerkiksi linjasaneerauksen yhteydessä vedenmittauksen ratkaisut ja niiden tulevat käyttötarpeet on luontevaa tarkastella kokonaisuutena.

Olennaista on, ettei veden säästämistä nähdä vain asukkaiden tehtävänä. Hallitus ja isännöinti voivat vaikuttaa teknisiin edellytyksiin, kulutuksen seurantaan ja vuotojen nopeaan korjaamiseen, kun taas asukkaiden päivittäiset valinnat ratkaisevat suuren osan siitä, kuinka paljon vettä hanoista lopulta virtaa.

Taloyhtiön vedenkulutuksen pienentämisessä hyvä lähtökohta on muodostaa ensin kokonaiskuva. Selvittäkää viime vuosien vedenkulutus, asukasmäärän muutokset ja mahdollisuuksien mukaan lämpimän veden osuus kulutuksesta. Jos kulutus on kasvanut, etsikää muutokselle selitys ennen uusien investointien suunnittelua.

Tarkistakaa tämän jälkeen vesikalusteiden kunto, virtaamat ja verkoston painetaso sekä varmistakaa, että vuodoista ilmoittamiseen on selkeä toimintatapa. Jos taloyhtiössä on huoneistokohtainen mittaus, selvittäkää myös, hyödynnetäänkö saatavaa kulutustietoa tehokkaasti ja miten poikkeamiin reagoidaan.

Vedenkulutuksen vähentämisessä kiinnostavin tulos syntyy lopulta kahdesta suunnasta. Taloyhtiö ostaa vähemmän vettä ja maksaa vähemmän jätevedestä, mutta lämpimän veden käytön pienentyessä vähenee samalla sen lämmittämiseen tarvittava energia. Siksi vedenkulutuksen seuranta kuuluu myös taloyhtiön energiatehokkuustyöhön.

Lähteet

Motiva: Vedenkulutus, vedensäästö ja vesivuodot
Motiva & Työtehoseura: Kestävä veden käyttö – vedenkäyttöselvitys 2020
Motiva: Taloyhtiön energiatehokas lämmitys
Finlex: Asunto-osakeyhtiölaki 1599/2009
Finlex: Laki asunto-osakeyhtiölain muuttamisesta 535/2026
Finlex: Ympäristöministeriön asetus rakennusten vesi- ja viemärilaitteistoista 1047/2017