Asumisen kokonaisturvallisuus

Niinpä joitain asuntoalueita arvostetaankin oleellisesti enemmän kuin alueita, joissa sattuu keskimääräistä enemmän asuntomurtoja, autovarkauksia, pahoinpitelyjä tai muita välikohtauksia, joihin tarvitaan yleensä virkavallan puuttumista.

Asukas voi jonkin verran vaikuttaa erilaisilla suoja- ja teknisillä ratkaisuilla itse asunnossa tapahtuvan asumisen ja elämisen turvallisuuteen – tai ainakin turvallisuudentunteeseen.

Asuintalo, oli se sitten kerros-, rivi- tai omakotitalo voidaan "eristää" aidalla muusta ympäristöstä. Rakennettu aita on usein enemmänkin kosmeettinen, joka kertoo vain siitä rajapinnasta, joka erottaa talon kadusta. Toki meilläkin tehdään myös varsinaisia turva-aitoja – kivestä, tiilestä, metallista ja puusta – joissa on lukittava portti ja aidan yli kapuaminen edellyttääkin jo apuvälineitä.

Nähtäväksi jää, koska Suomessa siirrytään amerikkalaisista elokuvista tuttuihin asuintalojen aulavartijoihin, jotka tuntevat jokaisen talon asukkaan ja osan heidän vieraistaankin. Isommissa yrityksissähän on nykyään vartiointi- tai turvaliikkeen miehitys kontrolloimassa sisään tulevien vieraiden tarkoitusperiä. Kulunvalvonta koskettaa myös yhtiön omaa henkilökuntaa.

Vanhan hyvän ajan varmuusketju ei enää ole ns. vakiovaruste. Sen sijaan ovisilmän kautta voi varmistaa, kuka oven takana on. Mikäli asunto onkin tyhjänä ja sisään halutaan kepulikonstein, on ensimmäisenä jarruna modernimmat lukot, joihin ei kovin helposti saa kopioitua avainta, eikä lukko avaudu tiirikoimallakaan.

Asunnon ulko-oveen voi lisäksi asennuttaa erilaisia telkiä, ovirautoja ja mm. postiluukun kautta tapahtuvan oven sisäpuolelta avaamisen estävän lukkosuojan. Saranapuolelle asennettavat salvat vaikeuttavat oleellisesti oven murtamista.

Jos tunkeilija onnistuu kuitenkin pääsemään sisään asuntoon, on varokeinona vielä liiketunnistimiin kytketyt hälyttimet, joiden kautta voidaan murtoviestihälytys välittää asukkaan tai vartiointiliikkeen puhelimeen.

Varkaat ja murtomiehet eivät ole ainoa asukkaan uhka. Varsin usein pahin uhka on asukas itse. Niinpä asunnon sisäisiä varoittimia ja hälyttimiä voidaan asentaa yhä lukuisampiin paikkoihin lähes kaikkien teknisten häiriöiden varalle.

Palovaroittimen osaltahan on astunut voimaan määräys, jonka mukaan jokaista alkavaa 60:tä neliötä kohden täytyy olla palovaroitin.

Nykyisin kodit ovat täynnä lukemattomia sähkövirralla toimivia laitteita (liesi, kahvinkeitin, leivinpaahdin, televisio, pesukoneet…), joihin voi tulla jokin häiriö. Useat tulipalot ja läheltä piti –tilanteet taitavat vaan johtua siitä, kun laite jää valvomatta päälle, kuten tyhjä kahvinkeitin, kattila liedelle jne. Pienlaitteisiin voi aina kytkeä muutaman euron hintaisen ajastimen.

Asunnossa on yleensä kaksi pesukonetta; astioille ja pyykille. Pesuohjelma kestää jopa parikin tuntia ja aina ei ole mahdollista vahtia toimivuutta vieressä. Vuoto- ja kosteushälytin tunnistaa koneen ja putkiston vuodot ja hälyttää olosuhteiden muuttuessa. Pesukoneeseen voidaan kytkeä myös sähkö- ja vesivahti, joka reagoi mahdolliseen sähkövikaan tai vesivuotoon ja katkaisee sekä vedentulon että sähkövirran.

Suomalaiset saunovat monta kertaa viikossa, mutta tulipalot eivät juurikaan syty kiukaan sähköviasta, vaan liian lähelle kiuasta kuivumaan jätetyn pyykin tai vaatteen kautta. Kiukaissa on tosin oma ajastin, mutta jos jokin vaatekappale putoaa kiukaan päälle pian virran katkeamisen jälkeen, on syttymisvaara todennäköinen.

Kaikkein paras "hälytin" on kuitenkin asukkaan hartioiden välissä. Useimmat vaarat ja vauriot voidaan välttää järkevällä toiminnalla, laitteita huoltamalla ja jopa silloin tällöin tehtävällä silmämääräisellä tarkastelulla. Erityisen tärkeätä on huolehtia paristoa vaativien laitteiden säännöllisestä testaamisesta.

Kutsumattomat vieraat tai laitteiden äkilliset rikkoontumiset ovat tietysti asioita, joihin huolellisellakaan ennakoinnilla ei voi aina vaikuttaa. Siksipä kannattaa aika ajoin tarkistaa minkälaiset vakuutukset on tullut hankittua.