Pysäköitkö pelastustielle – mitä siitä voi seurata?

Mikä tahansa pihatie ei täytä pelastustielle asetettavia vaatimuksia. Pelastustien mitat, sijainti suhteessa rakennukseen ja tien kantavuus suunnitellaan kullekin kohteelle tarkoituksenmukaisesti. Pelastustien tulee kestää pelastuslaitoksen raskaiden, jopa kymmenien tonnien painoisten ajoneuvojen paino.

Paikallisilla pelastuslaitoksilla on pelastustiestä omat ohjeensa, joissa määritellään muun muassa pelastustien tekniset vaatimukset sekä pelastustien ja ambulanssireitin mitoitus.

Pelastustien ilmaisevaa merkkiä ei saa sijoittaa minne tahansa, vaan pelastustien olemassaolo ja sijainti on määritelty jo rakennuslupa-asiakirjoissa. Pelastusviranomainen voi antaa merkin käyttämiselle erillisen hyväksynnän jälkeenpäinkin, suoritettuaan sitä ennen katselmuksen kohteessa.

Kaikenlaiset pihavarusteet, kuten istutusaltaat, aidat, portit, pyörätelineet, kuivaustelineet, valaisinpylväät, liikennemerkit sekä jätekatokset, autosuojat ja lumenkeräyspaikat, on sijoitettava siten, että ajoreitit ja pelastustiet säilyvät kulkukelpoisina hälytysajoneuvoille.

Betoniporsaiden laittaminen pelastustielle on lainvastaista. Häiritsevää pihaalueen läpiajoa, mahdollista hurjastelua tai toistuvaa pysäköintiä pelastustiellä voidaan tarpeen vaatiessa rajoittaa asentamalla puomi, joka täyttää paikallisen pelastusviranomaisen antamat ohjeet ja standardit. Asiaa kannattaa selvittää pelastusviranomaisen kanssa jo etukäteen, koska kiinteistön omistaja on vastuussa siitä, ettei puomi estä tai vaikeuta pelastustien käyttöä.

Talon seinässä oleva keltainen Nostopaikkakilpi osoittaa operointiin sopivan paikan pelastuslaitoksen nostolava-autolle silloin, kun tulipalotilanteessa tarvitaan asuntoihin varatie. Myös nostopaikan on oltava esteetön koko alaltaan, koska eri pelastusyksiköiden koot ja niiden tukijalkojen sijainnit ajoneuvoissa vaihtelevat.

Pelastustielle ja nostopaikalle on järjestettävä ympärivuotinen kunnossapito.

– Mun huoneessa on pieni tulipalo, sanoi hätääntynyt tytön ääni Lahden aluehälytyskeskuksen hätälinjaan 25.12.1996 klo 01.03 yöllä.

Soittaja oli nelihenkisen perheen 13-vuotias tytär. Hänen huoneessaan, kerrostalon seitsemännessä kerroksessa, palamaan jäänyt kynttilä oli sytyttänyt palon alun. Tytär heräsi, samoin vanhemmat omassa makuuhuoneessaan ja 10-vuotias sisar omassa huoneessaan. Palon sammutusyritykset matolla ja petauspatjalla eivät onnistuneet ja 13-vuotias kiirehti soittamaan palokuntaa. Elettiin lankapuhelimien aikaa ja kodin ainoa puhelin sijaitsi vanhempien makuuhuoneessa, kaikkein kauimpana asunnon ulko-ovesta.

Pieni tulipalo leiskahti nopeasti isompaan roihuun sulkien tytön edestä pakotien porraskäytävään, jonne muu perhe oli jo joutunut perääntymään. Paetessaan he eivät sulkeneet ulko-ovea portaikkoon – ehkä siksi, että vanhempi tytär jäi vielä asuntoon sisälle.

Asunnon oven jättäminen auki rappuun, samoin kuin parvekkeen oven avaaminen ruokkivat palon nopeaa kehittymistä asunnossa ja rappukäytävä täyttyi nopeasti savusta. Tytön ainoa pakotie liekkien ja savun saartamana oli vetäytyä lasitetulle parvekkeelle.

Pelastuslaitoksen ensimmäisten yksiköiden saavuttua paikalle, pelastustyön johtaja kiersi kerrostalon sisäpihalle. Hän näki ylimmän kerroksen parvekkeelta tulevan sankkaa savua ja liekkejä sekä lasitetun parvekkeen betonisen etukaiteen ulkopuolella, parvekelaatan kapealla reunuksella apua-huutavan tytön.

Kerrostalon jokaisessa kerroksessa oli seitsemän asuntoa, joten rapussa oli yhteensä 49 asuntoa. Rappukäytävä oli katutasosta asti täynnä savua. Kadun puolelta aloitettu sammutushyökkäys eteni hitaasti kohti ylempiä kerroksia, koska savusukeltajia vastaan tuli kymmeniä rappuun harhailemaan lähteneitä ihmisiä, potentiaalisia pelastettavia, jotka piti joko taluttaa tai kantaa pois. Ihmeenä voidaankin pitää, ettei rappuun lopulta menehtynyt kuin yksi ihminen.

Puomitikasauton rikkouduttua parvekkeelle loukkuun jääneen tytön pelastamiseksi käytettävissä ollut aika alkoi loppua. Vielä viime vaiheessa tyttö yritti kaiteesta riippuen potkia alakerran parvekkeen lasitusta rikki. Palon ja kuumuuden yltyessä sekä voimien vähetessä hän lopulta putosi pihan asfaltille klo 01.25. Tyttö menehtyi myöhemmin saamiinsa vammoihin.

Puomitikasautolla olisi todennäköisesti ollut aivan riittävästi aikaa tytön pelastamiseen. Vain yksi väärin pysäköity henkilöauto teki sen mahdottomaksi.

(Teksti julkaistu aiemmin OMAtaloyhtiö-lehdessä)