Vesivahingon korjaus
Purkutöiden jälkeen rakenteiden kosteus mitattiin pintakosteudenosoittimella.
Muutostyön yhteydessä tehdystä virheestä alkoi vuosia muhinut ongelma. Vuonna 1997 tehdyn kylpyhuoneen laatoitustyön yhteydessä tehty virhe paljastui 13 vuotta myöhemmin asunnon vaihtaessa omistajaa. Vahinko tuli ilmi kun irralliset lattialaatat huomattiin suihkukaapin poistamisen yhteydessä. Virheestä aiheutuneen vahingon korjausvastuu jäi tässä tapauksessa edelliselle omistajalle. Samassa yhteydessä taloyhtiön puolesta tarkistetut seinärakenteet uusittiin taloyhtiön kustantamana.
Lähtökohtana kylpyhuoneen uudistyölle oli mahdollisimman nopea aikataulu. Uusille asukkaille ilmennyt ongelma toi mukanaan pari kuukautta kestäneen kylpyhuoneen käyttökatkon. Remonttimies Tomi Tolvanen aloitti työt kylpyhuoneessa heti kun vahingon aiheuttaja oli selvillä. Kylpyhuoneesta sekä sen yhteydessä olevasta saunatilasta poistettiin alkuperäinen märkätilan lattiamatto sekä kylpyhuoneesta seinälaatat. Purkutöiden jälkeen lattiakaivon ympäristöstä sekä suihkunurkkauksen seiniltä mitattiin kosteus pintakosteudenosoittimella.
Kosteuden toteaminen ja kuivaus
Rakennusinsinööri Aki Ojala mittasi kylpyhuoneen kosteusarvot heti kun tarpeelliset purkutyöt oli suoritettu. Varmuuden vuoksi puretuista seinärakenteista ei kosteutta löytynyt, mutta lattiakaivon ympäristö sen sijaan oli kostea.
Seuraavana vuorossa oli kylpyhuoneen kuivaus. Kuivaus aloitettiin välittömästi ja sen oli määrä jatkua noin viikon. Viikon kuivauksen jälkeen lattiaan porattiin suhteellisen kosteuden mittareiät. Mittareikien porausta ennen oli kuitenkin selvitettävä vesikiertoisen lattialämmityksen putkien sijainnit. Tämä tehtiin lämpökuvauksen avulla, jonka jälkeen putkien sijainnit piirrettiin lattiaan.
Mittaus poratuista rei’istä suoritettiin, mutta koska tällöin ei lattian vesikiertoa oltu vielä tässä yhteydessä saatu pois päältä, oli lattia liian kuuma mittaukselle. Laatan lämpötila oli yli 30 astetta, kun käytännön yläraja on max. 25°C. Tämä johtuu antureiden ja mittalaitteiden kalibrointilämpötilasta joka on n. 20-21°C. Mikäli mittauslämpö tästä eroaa jo 5:llä asteella, tekee se mittaukseen virhettä jo olemassa olevan virheen lisäksi, eli tarkkuus häviää eikä mittaus ole enää luotettava, kertoo Ojala. Suosituslämpötila mittauksille on yleensä 15-25°C. Kuivausta päätettiin jatkaa ja lattia kuivumista seurattiin pintamittauksin.
Samassa yhteydessä aloitettiin seinäpintojen uusiminen. Seinille uusittiin aluksi levytys sekä vesieristys. Seinille tehtiin vesieristetarkastus, jossa eristyksen "laatu" määriteltiin silmänvaraisesti ja kalvopaksuus mitattiin. Kukin ainevalmistaja, kuten myös tuotteen sertifikaatti, on määritellyt vähimmäispaksuuden vesieristekerroksen kuivakalvopaksuudelle. Tämä vähimmäispaksuus pitää testissä ylittää, toteaa RI Ojala.
Lattian seurantamittauksia toistettiin pintakosteusmittarilla. Lattia kuivui, mutta lattiakaivon vieressä oli reilun kämmenen kokoinen paikka jossa arvot vielä heittivät. Tämä kohta piikattiin pois ja töitä kylpyhuoneen lattian parissa päästiin jatkamaan.
Uusien pohjien luominen
Kuivauksen jälkeen valettiin kylpyhuoneeseen uusi lattiakaivo. Kun uusi lattiakaivo oli saatu paikoilleen ja kuivaksi, aloitettiin lattiapinnan tasoittaminen sekä kaatojen tekeminen. Lattiapinnat uusittiin sekä kylpyhuoneessa että saunassa, koska aikaisempi kosteantilan muovimatto oli yhtenäinen. Molemmissa tiloissa oli omat lattiakaivot, joten kaadot uudistettiin toimiviksi samassa yhteydessä. Tasoituksen kuivuttua tehtiin lattialle vesieristys. Taloyhtiön puolesta eristäjältä vaadittiin VTT:n sertifikaatti ja tämä löytyi muutenkin remonttia tehneeltä Tomi Toivaselta.
Lattian vesieristystarkastus
Lattian vesieristystarkastuksessa mitataan samainen kuivakalvopaksuus kuin seinissäkin ja sen lisäksi tehdään sisänurkkiin alipainekoe GVK-mittalaitteella. Laitteella testataan nurkkien vedenpitävyys 150mbar alipaineella, joka saa nurkkaan sumutetun pesuaineveden kuplimaan jos nurkka vuotaa. Kohteessa nurkat eivät vuotaneet.
Tässä yhteydessä yksi tärkeimpiä kohteita tarkastaa on lattiakaivon ja vesieristeen liitos ja että kiristysrengas on paikallaan, sanoo Ojala. Tarkastusten jälkeen kylpyhuoneen lattia laatoitettiin ja 6.7.2010 kohteella tehtiin lopputarkastus. Koska kyseessä oli vahinkotapaus, pintamateriaalit kylpyhuoneeseen valittiin perinteiseen tapaan eli alkuperäistä vastaaviksi.
Ammattilainen asialla
Kuten jo edellä todettiin, vaadittiin kosteuseristyksen tekijältä todistus pätevyydestä. Vastaavan todistus vaadittiin myös työnvalvojalta. Vesieristyksen tekijällä Tomi Toivasella on VTT:n sertifikaatti märkätilojen eristämiseen ja työnvalvoja RI Aki Ojalalla on VTT:n henkilösertifikaatti märkätilatöiden valvontaan. Vahinkotapausten ennaltaehkäisemiseksi on syytä kiinnittää huomiota ammattiosaamiseen.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Toimiva vedenhallinta on keskeinen osa kiinteistöjen kunnossapitoa
Uusi kotisi vesiputket hyvissä ajoin
Ennaltaehkäise kosteus- ja vuotovahingon riskiä märkätiloissa
Autopaikkojen ja autotallien käyttö?
Tuulettuva julkisivu- järjestelmäkokonaisuus
ARAn avustukset taloyhtiöille
Luetuimmat
Uusimmat