Tarkasta tiilijulkisivun kunto
Hyvin suunnitellun ja kunnollisista materiaaleista valmistetun tiilirakenteen kestoikä on satoja vuosia, eikä rakenne välttämättä vaadi mitään kunnossapito- tai korjaustoimenpiteitä käyttöikänsä aikana. Julkisivuun liittyvät rakenteet on kuitenkin syytä tarkastaa säännöllisin väliajoin.
Tiilijulkisivun huollontarpeen vähäisyys korostuu pitkällä aikavälillä ja konkretisoituu kustannussäästöinä elinkaarensa aikana. Hyvä vertailukohta on esimerkiksi puujulkisivu, joka vaatii huoltomaalauksen noin 8-10 vuoden välein, rappauskin pitää uusia vähintään 30 vuoden välein. Yleisestikin tiilijulkisivu ikääntyy kauniisti patinoituen säilyttäen viehättävyytensä pitkään.
Huolimatta tiilijulkisivun, tutkimuksissakin todetusta pitkäikäisyydestä, tulee jossain vaiheessa kuitenkin tilanne, jossa tiilijulkisivukin saattaa kaivata huoltoa. Tavallisimmin tiilirakenteen huolloksi riittää säännöllisin väliajoin (suositus 2 v) tehtävä liittyvien rakenteiden, kuten räystäiden, ikkunapellitysten, sadevesijärjestelmien ja saumojen tarkistus ja tarpeen vaatiessa huoltokorjaus.
Kun tiilirakenne on suunniteltu ja toteutettu oikein, on rakenteen kestoikä useita satoja vuosia. Pitkän elinkaaren takeena on julkisivumuurin nykyisin käytössä oleva hyvä tuulettuvuus sekä ruostumattomien teräsosien käyttö ruostuvien sijasta.
Likaantuminen kaupungissa tyypillistä
Kaupunki-ilmastossa varsinkin vaaleat tiiliseinät voivat likaantua ja vaatia puhdistusta aika ajoin. Esimerkiksi katolta tai yläpuolisilta tiiviiltä pinnoilta valuvat vedet saattavat nokisina aiheuttaa likaraitoja tai muodostaa tiilen pintaan liukoisia suoloja. Huolellisesti suunnitellulla veden poisjohtamisella ja kunnon räystäillä tämän tyyppiset ongelmat voidaan eliminoida ja taata näin tiilijulkisivun pitkäaikainen toimivuus.
Tahroja voidaan poistaa joko vesipesulla tai käyttämällä kemikaalipohjaisia pesuaineita. Pesu tehdään ylhäältä alaspäin. Käytettäessä kemikaaleja tiilirakenne tulee tahran alueelta aina ensin kyllästää vedellä. Koska monet kemikaalit ovat pahanhajuisia, syövyttäviä ja jopa myrkyllisiä, on tärkeää, että ne vaikuttavat vain puhdistettavaan tahraan, eivätkä imeydy syvemmälle rakenteeseen.
Ennen varsinaista käsittelyä tulee varmistaa pienehköllä, syrjäisellä alueella, ettei kemikaali aiheuta värivirheitä tiileen. Myös värillisten saumojen kemikaalikestävyys on selvitettävä ennen pesuun ryhtymistä. Käsittelyn jälkeen suoritetaan huuhtelu heti runsaalla vedellä. Puhdistuspintaa tarkkaillaan ainakin viikon ajan, jonka jälkeen tulos on arvioitavissa.
Suolot tiilen pinnassa
Uusien ja toisinaan vanhempienkin tiilirakennusten pintaan kiteytyvät vesiliukoiset suolat ovat suurelta osin peräisin laastista tai tiililaattaelementeissä käytetystä betonista. Itse poltetussa tiilessä liukoisten suolojen määrä on melko vähäinen, joskin laastin tai betonin sisältämä kalsiumhydroksidi saa liikkeelle liukoisia suoloja tiilimateriaalistakin.
Näistä suoloista ei ole mitään teknistä haittaa rakenteille ja useimmiten nämä vesiliukoiset suolat häviävät itsestään ilman suhteellisen kosteuden kasvaessa ja loput huuhtoutuvat yleensä pois sateiden mukana. Tarvittaessa näiden suolojen poistumista voidaan nopeuttaa erityisellä puhdistusliuoksella.
Saumojen korjaus tarvittaessa
Laastisaumojen korjauksessa tiilimuurin rapautuneiden tai kuluneiden laastisaumojen pintaosat uusitaan, eli kyseessä on tiilijulkisivun osittain säilyttävä korjaustapa. Yleisimmin paikkauskorjausten syynä on saumauslaastin puutteellinen pakkasenkestävyys, kosteusteknisesti huonosti toimivat ratkaisut tai suojaavien pellitysten vaurioituminen tai niiden puuttuminen kokonaan.
Ohutta uusintasaumausta ei voida tehdä pelkästään vanhan saumalaastin tai muurauslaastin pintaan, vaan uusittava laasti on poistettava kokonaan riittävän syvälle tiilien väliin ja alusta on tartunnan varmistamiseksi puhdistettava huolellisesti. Laastisaumat uusitaan vaurioituneilta alueilta kokonaisuudessaan noin 20 – 40 mm syvyyteen saakka riippuen sauman leveydestä ja onko tiilimuurissa käytetty erillistä ns. saumalaastia.
Uusintasaumaukset tehdään samantyyppisillä pakkasenkestävillä laasteilla kuin säilytettävien osien saumaukset on tehty. Vanhat massiiviset tiilimuurit on yleensä muurattu kalkkilaasteilla tai kalkkipitoisilla kalkkisementtilaasteilla, joten tällöin uusintasaumauksessa on yleensä syytä käyttää suhteellisen heikkoja laasteja. Kuorimuureissa on yleisimmin käytetty sementtipitoisia muurauslaasteja, joiden lujuus on yleisesti edellä mainittuja huomattavasti korkeampi. Kuorimuurit altistuvat myös ankarammalle pakkasrasitukselle kuin massiiviset tiilimuurit, joten saumauslaastien pakkasenkestävyyteen ja tartuntaan tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Lukuvinkki!
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat